Ensin haluan tuoda esiin närkästykseni siitä, että Suomessa on saatanallinen oikeisto vallassa. Mä en käsitä. Mä en pysty käsittämään. Olen järkyttynyt. En tiedä haluunko tulla takasin. Ainoa asia mikä pitää mut järjissään tässä asiassa on, et voi vaan toivoa ja uskoa, et nyt neljä vuotta asiat menee päin helvetin persettä ja ihmiset ymmärtää, et tää ei ole hyvä asia. Toisaalta en halua et suomessa asiat menee huonosti. Haluan että ne menee hyvin. Mut olen huolissani. Varsinkin suomen köyhistä, syrjäytyneistä, mielenterveyspotilaista ja kaikista jotka tuntee että ne jää yhteiskunnan ulkpuolelle. Ja ympäristöstä. Ja myös työntekijöiden eduista. Varsinkin niistä. Mä en pysty ajattelemaan tätä asiaa, ku nousee niin kiukku. Mut ei se mitään. Yritän olla sitä ajattelematta.
Iloisempiin asioihin. Meillä oli siis ihanat kaksi viikkoa Marcuksen kanssa. Tehtiin kaikkea kivaa matkustamista ja muutakin, mut myös löhöiltiin ja syötiin pääsiäismunia. Varmaan ensimmäinen (ja samalla viimeinen) pitkä vapaa, jonka oon viettäny kotona Saksassa. Oon matkustellu niin paljon. Matkustelua on myös tulevaisuudessa luvassa, ku oon buukannu ton kalenterin täyteen aina toukokuun puolelle saakka.
Leuhkimatta paras, ens viikonloppuna (ylihuomenna siis) Barcelonaan, seuraavana Lontooseen ja seuraavana Suomeen. Sitte Düsseldorfiin. hah. Matkustelu on ihanaa. Rahaa ei ole.
Marcuksen kanssakin siis vuokrattiin ajopeli alle viikonloppu ennen pääsiäistä ja lähdettiin kohti etelää. Ensin ajettiin Stuttgartin lähelle outlet kylään shoppailemaan ja Stuttgartiin majailemaan. Se oli taas todella kaunis Saksalainen kaupunki ihanassa laaksossa. Saksan San Fransisco. Mäkiä joka puolella ja matkaopaskirjanenkin sanoi, et Stuttgartilaiset on kuuluisia niiden leppoisasta elämän asenteesta (johtuu kuulemma ehkä laakson rinteillä kasvavista viinitarhoista) ja eiks SF:laiset oo kanssa. Et mä paan niinku yks yhteen. Saksan San Fransisco (,jossa en ole siis käynyt, joten hahaha...en tiiä). Jeah. Ja tähän voin myös suositella Alex30 hostellia, joka oli kyllä (vähän normaalia
hostellia kalliimman) hintansa arvoinen. Ehkä siistein ja hyvin hoidetuin hostelli jossa oon ollu. Propsit sille. Saksalaisessa palvelukulttuurissa on kyl tietysti aina vähän parantamisen varaa, mut hey, se on täällä aivan joka ravintolassa, kaupassa jne jne...Sunnuntai aamuna lähdettiin sitte vielä Stuttgartista etelään kohti ihanaa ja satumaista rinsessojen linnaa. Siis mä en tajuu et miks kaikki opasteet oli siis Königsschlosser, koska on aivan selvää, et ei se oo mikään kuninkaan linna vaan ihanan kauniin RINSESSAN linna. Ihan sama kuka
Ludvig (the sekopää hullu) se on rakeennuttanu, rinsessan se linna on. ON. Mä en oikeen osaa sitä kuvailla. Ihan siis ehdottomasti näkemisen arvoinen. Aivan mahtavan kauniilla paikalla. Siis upealla. Hanna tietysti sai hirveet kiksit taas vuorista ja kamera räpsy jo alkumatkasta.Kävelemistä eli siis kapuamista oli jonkun verran, me tosin vähän huijattiin ja otettiin noita maksullisia kulkuvälineitä, kun se minun pieni sairas kulta ei sais vieläkään paljon rehkiä. Sisältä linna oli itse asiassa 
vähän ehkä....noh....oon ennenkin nähny niitä kullattuja saleja ja niin. Hauskaa siinä linnassa on, että se kunkku kerkes asumaan itse vaan tosi vähän aikaa (,ennen ku Saksan hallitus päätti,että se on mielenvikainen, lähetti sen "hoitoon", jossa se kuoli yhä hämärän peitossa olevissa olosuhteissa), linna on yhä kesken ja yleisölle on auki vaan joitain huoneita. Prameita olivat. Ja siis yleisö pääsee vaan opastetuille kierroksille, ei juoksemaan linnaa omaan tahtiin. Ja sisältä ei saanu ottaa kuvia "because of the copyright reasons":(:(:(Mä luin mun Saksa-matkaoppaasta tarinat ja tiedot linnasta ja se oli hyvä, koska muuten ois
saattanu jäädä vähän pintapuoliseksi tiedot. Opas puhu ärsyttävällä aksentilla ja muutenkin suht kallis kierros oli aika mitäänsanomaton. Tosin ois ollu hölmöä mennä sinne asti ja ei mennä sisään linnaan. Mä halusin olla kunnon nörtti ja kuljin oppaan kannassa, tosin yks jenkkiperhe halus olla viel nörtimpi ja meni mein edellä. Nyt kun ei ollu kunnon turistikausi, ni linnalla ja alhaalla olevalla Hohenschwangaun kylällä oli suht inhimillistä, mut kaikesta huomas, että kesällä riittää tuhansia turisteja päivittäin (1,6 MILJOONAA kävijää vuodessa). Myös linnaan meno oli Saksalaisen tehokkaasti organisoitu. Tietyllä kellonlyömällä tulee oman ryhmän numero valotauluun ja sitte lipulla viivakoodia vilauttaen portista sisään. Jos myöhästyt, ei auta itkut, ei muuta ku alas kylälle uutta lippua hakemaan ja siis maksamaan. hah. Ei varmaan sopis espanjalaisille :)Kaikesta huolimatta oli aivan mahtava kokemus ja todella hienot maisemat. Oon tyytyväinen et
mentiin. Wagnerin oopperat ois kannattanu tuntea, koska linnan seinämaalaukset oli niistä teemoista, koska siis se kunkku oli hullu ja Wagner-fani. Mut suosittelen kaikille etelä-saksassa matkustaville.Linnan ympärillä kun ajeltiin, ni eksyttiin vahingossa Itävallan puolelle. Ei siis tehty kovin isoa lenkkiä, koska linna on siis Itävalla ja Saksan rajalla. Mut halpaa oli bensa. Ja kunnon pihit sakut siellä tietty jonoissa autojensa kanssa. Me mentiin kanssa :) Marcus tai puutua siihen ajoon vähän, ku sunnuntaina vielä ajettiin kotiin, et tuli 700km yhdessä päivässä. Hyvin Zafira meitä vei, mut auton vuokraaminen on kamalaa puuhaa. Maksettiin vähän ja saatiin paljon parempi ja isompi auto ku pit
i, mutta...Jos ois tullu pienikin naarmu, ni hah, 750€ ois joutunu maksamaan. Siin on vähän pelko perseessä, koska naarmujahan voi tulla vaikka missä parkkipaikoilla ja kiviä lentää teillä. Mut alles gut, ainakaan tähän päivään ei oo vielä mitään kuulunu vuokraamosta.Pääsiäinen sitte vietettiin ihan täällä kotimaisemissa. Frankfurtissa käytiin teatterissa, ku mun kulta täytti jo 27 vuotta! Ihanaa oli vaan löhöillä kotona ja koska sää oli paras, ni ulkona oli ihanaa. Alan jo vähitellen uskoo, et se kesä saattaa jopa tulla. Lauantaiks luvattu 25, mä meen Barcaan, 16 astetta. Vitti.
Makkaramaa kuittaa, unimatti kutsuu. Guadi, Lotta, Hennika, Clickair kutsuu.
