kyynelehtimistä ja tunteilua

Justiinsa tulin kotiin omista läksäreistäni. Sain ihania lahjoja ja ihanan kortin, johon kaikki oli kirjottanu jotain. Kuvan perjantaisista bileistä, jossa kaikki oli. Ihanaa.
Tulin kotiin ja kämppikset tuli melkein samalla oven avauksella. Ja puhuttiin meidän yhteiselosta, joka oli kaikkien mielestä ollut mukavaa. Ei ehkä mitään superystävyyttä, mut mukavaa ja toimivaa, jota yhdessä asumisen tulee ollakkin.
Huomenna aamulla, alle 12 tunnin päästä, Punam vie mut kentälle ja sitte tulee itku.
Mut toisaalta mä pääsen kotii. Mun rakkaan kainaloon ja mun rakkaiden pariin. Sitte se itku vasta tuleekin.

Oon vähän hiprakassa.

Viimisiä päiviä viedään officessa. On aika kiire jopa, koska harjoittelija, jonka piti tulla mun jälkeen, ilmoitti torstai-iltana, että hän ei tulekkaan ollenkaan. Sit mun piti tietty hei ruveta vääntämään manuaaleja, et joku opsaa tehdä mun töitä sitten ku mä lähden. Hieman vittumaista. Kiitos. Se on mein Hollannin koulussa, joten ku mä meen sinne takas ens vuonna, ni vähän hän saa kuulla kunniansa.

Yllä: Huomatkaan, et ei siellä aina vaan mesetetä, koska on excel auki

Alla: Punam ja Justus on harjotellu tätä koko vuoden :)

Tällä viikolla on ollu ihan kauheesti kaikkia partyja. Mainzin yliopistossa on 26 000 opiskelijaa ja kaikissa asuntoloissa ja niiden pihalla on ollu bielitä. Hyviä bileitä ja ehkä näin jopa pari suomalaista viime viikolla. En menny puhumaan.

Carla, Andrea, ich, Fernando, Maider ja Rut

Myös viime viikkoina on tullu tavaksi mennä duunin jälkeen " orange chairs"-paikkaan Rüsselsheimiin. Muutaman olut duunin jälkeen pitää lääkärin loitolla.

Maider, Mark, Punam

Armaalla Rüsselsheimin asemalla Luis, Thomas, Maider ja Mark


Läksärikuvia: Mä ja Maider

Pim, Punam ja mä

minä ja ihana Luis
Kaikki espikset läsnä eli myös Ana ja Natalia

Jos meillä on bileet, ni kaikki ahtautuu keittiöön...

Jatkoille, monien mutkien kautta mentiin reggae-clubille.

Hyvät bileet oli...Yks ihminen päätti kyl nolata itsensä ihan täysillä ja oli ilman paitaa kadulla, laattas joka paikkaan ja kerto homoeroottisista fantasioistaan...muille pojille. Mut hauskat bileet olivat kuitenki.

Koska oon näin tavattoman kiireinen nainen näinä viimisinä päivinä, ni taasen on ilmeisemmin tulossa pitkä postaus. Eise mitn.

On ollu aika hektiset pari viikkoa. On ollu synttäreitä, läksiäisiä, surua ja iloa ja vähän olutta ja Berliiniä. Hyvin hektistä siis.

Jahka toivuttuamme Justinista, jos siitä nyt voi toipua oih, niin oli taas uusia juhlia. Meidän ihana Jojo tuli vihdoinkin käymään kattomaan meitä. Hän on ollu muka kiireinen, että ei oo kerinny tulemaan kattomaan meitä. Pah, sanon minä. Mut ihana hän on, ku sano et tulee ennen ku mä lähden kotiin, ku haluu nähdä viel mut. Ja sit hän vihdoin saapui. Ihana Jojo. (kuvassa meitsi ja Jojo kakussa)

Justuksen synttäreitä vietettiin ihanassa panimoravintola Eisgrubissa, jonka ainakin Jyskylän tytöt muistaa , kun käytiin ja Marcus tuoppiseikkailusta. Ja täytyy sanoa, mark my words, et mä tykkään siitä niitten omasta kaljasta. Se on hyvää bissee. Tykkään juoda sitä. Hah. Must tuli ihan saku täällä, ku juon nykyään kaljaakin. Älkää pelätkö, en mä silti juo viel pahaa suomalaista kaljaa, kyl mä pysyttelen ihan siiderissä.

Otettiin ihan suht rauhallisesti, koska seuraavana aamuna lähdettiin Holiday Parkkiin. Jee. Ensin junailtiin apri tuntia aamulla että päästin sinne ja käytettiin hyväksemme DB:n loistavia ryhmälippuja. Täällä on semmonen mentaliteetti, ettei kannata matkustaa yksin.
Täytyy kyllä sanoa, et oon ollu paremmissakin huvipuistoissa, mut oli silti ihan huippua, koska en oo ollu huvipuistoissa aikoihin. Salla ja Henna, koska mennään!?!? Mä meen ainakin Maikkua kattoo kesällä Tampereelle ja Särkkikseen.
Siellä me huviteltiin koko päivä ja oli ihan mahtavan mahtava vapaa pudotus, jota en oo siis ennen kokenu, mut suosittelen kyllä kaikille. Sille et mä käyn aina samojen edellämainittujen tyyppien kanssa aina huvipuistoissa, on ehkä syynsä. Koska me osataan se homma. Me olla ku pienet teinit siellä jonoissa ja vertaillaan laitteita ja muutenki ollaan hyviä siinä huvipuistoilussa. Mä oli ihan kärsimässä, ku noitten kanssa joutu löntystelemään laitteesta toiseen ja mä sain koko ajan olla hoputtamassa. Ja sit sitä "emmä haluu tulla uudestaa, ku mun maha menee ihan sekasin", sitä ei kestä kukaan. Come on!! Tänne ollaan tultu huvittelemaan, eikä nössöilemään. Meinas ihan vähän mennä hermo. Mut kyl me siiä kahdeksassa tunnissa kerittiin ihan hyvin käymään kaikki laitteet pariin kertaan. Ja lisäks täällä on huvipuistoissa näytöksiä. Me, mun mielestä tuhlattiin hyvää laiteaikaa, muiden mielestä nautittiin kahdesta esityksestä; vesishowsta ja crocodile-diana showsta. Ihan kivoja. Mielummin olisin ehkä ollu laitteissa.

Musta oikealle: Maider, Punam, Jojo, Pim, Andres ja Justus

Huvittelun jälkeen oltiin rättiväsyneitä, mut silti mentiin vielä vähän kumoamaan tequilaa ja olutta. Mulla on kyl ollu ihan parhaat 3 työkaveria tämän vuoden aikana. Oli ihanaa olla välillä pienellä porukalla jossain, ku aina yleensä ollaan minimissä kymmenen ihmisen kanssa. Kivaa oli välillä neljästäänkin, mä, Punam, Jojo ja Justus. Eli me SBD:t. Kamalaa oli taas se Jojo päästää lähtemään, koska se oli semmonen tyyppi, jonka kanssa meillä ihan sairaan hyvin. Pystyttiin puhumaan kaikesta ja tultiin tosi läheisiksi sen puolen vuoden aikana. Ja sit se taas meni. Mut se lupas yrittää tulla Helsinkiin. jee.

Viime viikonloppuna tehtiin viimeinen ekskursio. Käytiin Pupun kanssa siis Berliinissä. Hän on kyllä niin valtavan ihana kaupunki. Kaikkien ihmisten pitäis käydä Berliinissä ainakin kerran. Siitä ehkä saattaa tykkää enenmmän, jos ei aina kaiken tartte olla kiiltävää ja kaunista. Siellä on semmosta erilaista kaunista. Kun käytiin Karl-Marx-Alleella, ni mä sain kyllä elämän isoimmat kiksit siitä neuvostoajan habituksesta. Ei sillä et siinä ois mitään hyvää ollu, mut toisaalta mua on aina kiehtonu ihan tyylisuuntauksena se sosialistinen realismi. Varsinkin tollasissa kaupunki-infrastruksuureissa se on jotain ihan mahtavaa. Mä luulen et siihen perustuu mun rakkaus Berliiniin. Se on niin erilainen mitä muut Euroopan kaupungit. Siellä on niin paljon historiaa, mut toisaalta se on myös aivan valtavan kiva shoppailu kaupunki ja halpa ku mikä.
Toinen mahtava yksityiskohta tällä matkalla oli, että mä sain tavata maailman ehkä tämän hetken kuuluisimman eläinvauvan eli Berliinin eläintarhan jääkarhuvauvanpentu Knutin. Vaiks hän on jo täyttäny puoli vuotta, ni hän oli kyllä silti aika ihan pieni karhu. Toisaalta ei voi kehua, et oon nähny sen ihan läheltä, koska se oli ihan naurettavaa jonottelua se karhun näkeminen. Kauheet rautaportit ja vartijat ja käskyt ja megafoonit sakalaisessa järjestykssä. Ja odottelua noin 40 minuuttia. Ja minkä takia. Et näki viidenkymmenen metrin päästä, ku jääkarhu temmeltää eläinlääkärin kanssa. Mut täytyy sanoa, et oli hän silti suloinen. Se karhu siis. Knutin lisäksi siellä oli ihana jaguaarin pentu, joka oli paljon enemmän showmies ku Knut, Timon-eläimiä Timonista & Pumbasta, pandakarhu, gorilla, pikkuapinoita, norsuja, tiikereitä ja muita isoja kissoja ja paljon muita. Tosi hyvä eläintarha oli Berlin Tiergarten.
Oltiin vähän mamma-lomalaisia kun ei paljon ryypätty, vaan enemmän syötiin. Toisaalta ei tullu Berliinin matka kalliiksi, ku asuttiin hostellissa ja saatiin töistä auto ja ilmasta bensaa!!! Olen siis muutaman kilometrin Saksan autobaanoja ajanut, sillä Punamilla ei oo korttia. Mut ajaminen on kivaa ja Zafira on hyvä auto.

Viimonen viikko lähtee nyt käyntiin ja olo on suorastaan huikentelevainen. Perjantaina on läksiäiset ja sinne on huhupuheiden mukaan tulossa kaikki ketkä oon tavannu tämän vuoden aikana eli paljon paljon ihmisiä. Jee. Ihan parasta. Yritän vielä kirjottaa tässä, mut jos en kerkee, ni perkele, Suomessa nähdään! Viikon päästä!

sexy back

Eli maanantaina oltiin kattomassa Justin Timberlakea Frankfurt Festhallessa. Hän on kyllä niin valtavan ihana mies. Niin komea ja osaa laulaa ja osaa tanssia niin hyvin ja on semmonen bendy ja ihana. Mä en oo ollu muissa tommosissa poppiskonserteissa, ku vaan Robbie Williamsissa ja nyt Justinissa ja täytyy kyllä sanoa, et oli laitettu rahaa paljon tähän konserttiin. Valot oli kans tosi hienot mun mielestä. Yritin ottaa paljon valokuvia, mut tiettykään ylimmältä parvekkeelta ei saa mitään kovin hienoja vedoksia vanhalla paskalla ixuksella.
Muutenki mua ihmetyttää tää Saksa, koska täällä saa otta joka paikassa valokuvia. Siis eihän Suomessa saa tommosiin konsertteihin kameroita ottaa. Tuol oli joka kädessä kamera ja salamat välähteli nimbal perkeleesti. Oltiin viime lauantaina myös Frankfurtin modernin taiteen museossa ja myös siellä saa vapaasti räpsiä kuvia. Mä en tiettykään ottanu kameraa mukaan, koska come on, eihän nyt museossa saa kuvata. Mut väärässä olin. Siellä räpsy niin kauniisti Warholit ja Liechtensteinit kameralle. Ja minnuu kyrpi, etten tajunnu ottaa kameraa itte mukaan.

Tässä yläpuolella on lämmittelyakti Natasha Bedingfiled. Ei me ens tajuttu et se oli se, kunnes hän pari biisin jälkeen esitteli ittensä ja laulo "I wanna have your babies"-laulun. Ihme eukko. Iwannahaveyourbabies..daaaaaa.

Ihana Justin.

Täs on kans se tuottaja Timbaland, joka piti välissä semmosen shown omista tuotoksistaa. Täytyy kyl sanoa, et en oo varsinaisesti niiden ystävä, vaikka hän tietysti tuottaa kaikkii näitä eniten menestyviä tällä hetkellä. Nelly Furtado ja Michael Jackson sai ylieisön ihan villiksi.

Sexy Back viimoisena biisinä sai mut taasen ihan villiks ja sit mä jopa jorasin vähän. Mein katsomon osa oli enenmmänkin semmonen istuva katsomo. Ei niin innokasta tanssiporukkaa. Mä menin sinne konserttiin sexy backin takia ja mä sain sexy backin. Jee. Kauheinta oli kyllä, et näin et viisi, siis VIISI (5)!! ihmistä kannettiin seiltä paareilla pois. Ihan kauhistuttavaa. Mä luulen et ne teiniksit oli niin innoissan, et ne vähän tallo toisiaan matkalla. Mut hyvä keikka oli. Ich liebe Justin.

Lauantaina mennään, jos säät sallii, Hoilday Parkkiin, joka on Saksan toiseksi suurin huvipuisto. Jee. Niin siistiä. Vähän mä sit huvittelen. Sitte vielä pitkäksi viikonlopuksi Berliiniin ja sit on Saksan vuosi läksiäisbileitä vaille valmis. Ihan uskomatonta.
Mä tossa myö Hennan blogia lukiessani tajusin, että mä myös otan vikaks viikoks harjottelijan hoiviini, koska mun replacement tulee sitte ennen ku mä lähden. Hänelle siirrän rakkaan database-vastuun ja muut työt ja jätän murehtimaan ja lähden viettämään ansaittua Suomi-kesää. Mul on töissä motivaatio jo niin lopussa. Se on ovat ehkä huomanneet ainakin klo 10-18 Suomen aikaa meseilijät, koska mä oon aina siellä ja teen kyl tikusta asiaa, ettei vaan tarttis enää tehdä töitä. Ja nyt olen enemmänkin hakenut töitä, kuin tehnyt töitä. Töiden haku on kyl yks vittu. Et semmost.

Niin pian kotiin...........iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih. Mul on niin ikävä Marcusta et sydämestä sattuu. Ja Jonasta. Pian mä näen ne molemmat. Ja kaikki muutkin. Ihkuu. Sit mä leikin koko kesän Jonttulaisen kanssa. Marcuksen kanssa jos me vihdoin löydettäis oma koti, ni ois niin siistii.
Mä oon seitsemän kuukautta kotona. Voitteks käsittää. Niin kovin pitkän ajan.
Oon myös miettiny, et tuleekohan mulle semmonen paluu-kulttuurishokki? Kotiinpaluu voi aiheuttaa paljon isomman shokin, ku lähteminen, koska kun lähtee ja jättää asiat taakse ja sitte ne onkin muuttunu ulkomailla olon aikan, ni sitte tulee shokki ku tulee takasin ja asiat ei ookkaan samalla tavalle enää. Erittäin selkeetä, mut tosiasia.
Nyt nukkumaan, et voi huomenna taas aikasin mennä leikkimään töiden tekoa.

Bis spärter!

Loppu lähenee

Nyt on kaikki viimeisetkin turisteeraamiset näissä tärkeimmissä lähikaupungeissa tehty, kun äiti oli käymässä pitkän viikonlopun. Mainz avasi ihan uusia puolia itsestään, vaikka en mä vieläkään tajua sitä hösstystä, et kuinka hieno kaupunki tää oikeen onkaan. On tää siis tosi nätti, mut ei täällä nyt niin ihmeellistä ja kummalista oo. Ihan tämmönen pieni perus-saku-city. Mut nyt on tämäkin kunnolla kouluttu ja kirkot käyty.
Parasta antia lomalla oli Heidelberg. Tätä on kehuttu Saksan kauneimmaksi kaupungiksi ja vaikka me mentiin vähän sateisena ja nuhjuisena päivänä, ni silti sain kyllä hyvä kuvan Heidelbergistä. Linna oli tosi makee, koska tykkään vähän semmosista rämäsimmistä linnoista. Kyl se Neuschwansteinkin, jossa käytiin Marcuksen kanssa oli hieno, mut niin erilainen. Tää oli siis enemmän tämmöset pelkät rauniot, mut silti tykkäsin kovasti.
Muutenki oli komia vanhakaupunki, joka on säilynyt aika hyvin sodista ja kaikista ja Heidelberg on kaupan päälle yks Saksan kuuluisimmista yliopistokaupungeista, jossa on siis Saksan vanhin(ja yks Euroopan vanhimmista) yliopistoista.
Käytiin myös Frankfurtissa, joka on siis yks Saksan tylsimmistä kaupungeista, paitti jos tekee duunin jälkeen vaan pienen shoppailumatkan. Nyt me äitin kanssa käytiin Frankfurtin molemmat nähtävyydet(ok, on niitä ehkä kokonaisuudessaan viis, jos pilevpiirtäjät ja joki lasketaan..) ja vähän shoppailtiin. Kivaa oli. Kuvia kuvissa. ------->
Nyt mä vaan sitte syön mun Reissumiestä ja Fazerin sinistä ja vietän viimoisia päiviä Saksassa.

Mul on nyt semmonen uusi hieno Facebook. Gmail osotteella voi etsiä. Se on siis vähän semmonen internationaali teinipissisgalleria. Mä vastustan kaikkia tollasia ystävägallerioita ja palveluita ja tää on eka kerta ku mä oon johonkin sellaseen liittyny, mut kun mun kaikilla internationaaleilla ystävilläkin on, ni kai mullakin sit pitää olla. Mä en kyl ihan viel ymmärrä sen pointtia, ku siel on wall, johon voi kirjotaa ja voi laittaa kuvei ja kaikkee. Pitäis varmaan opetella käyttää. Mut näin oon ainakin sitte yhteydessä ystäviin, ku lähden täältä.

Ihmiset yhä etsii kotia. Eli mie ja Marcus. Mul on aivan kauhee pesänrakennusvaihe. Järkky. Kattelen joka päivä netistä huonekaluja ja koteja ja kaikkea. Mä oon kyl vähän salaa onnellinen, et vappuna meni rikki se toinen keittiö tuoleista, koska nyt me voidaan hankkia uudet tuolit ja pöytä. Marcus on vaan vähän tylsä eikä suostu ostaa meille tonnin pöytää. Se on ihana pöytä. Oikeesti mä haluisin kyl Eero Aarnion Parabel-pöydän, mutten uskalla ees aatella mitä se maksaa.
Mä luulen et osittain tää pesänrakennus johtuu tästä lopun ajan fiiliksestä. Ku on enää NIIN vähän aikaa täällä, ni odottaa kovasti kotiin pääsyä. Ja sitte siellä kotona haluis tehdä jotain, varsinkin nyt ku ei niin kovasti oo tässä töitäkään tarjolla, perkele. Kukaan ei halua mua, koska mä oon täällä. Mä en kyl toisaalta jaksa stressata koko työn hakemisesta, koska kyl mä varmaan ainakin vähän aikaa selviän ilman töitäkin. Ärrä odottaa sitte, jos ei muuta. Töiden haku on kyllä vittumaista. Suomessa jokaiseen mol.fissä ilmotettuun työpaikkaan hakee varmaan vähintään 20 tyyppiä. Vaikka mun CV on ihan hyvä ja on kokemusta ja kaikkea, ni silti en saa mitään, koska oon täällä ja koska hakijoita on niin paljon ja aina löytyy jotain työttömiä ekonomeja/humanisteja/valtiotieteilijöitä ja varsinki amk:laisia, jotka hakee kaupan kassalle. Ja vaiks mä oon tietenkin paras hakija kaikista, ni maantieteellisistä syistä mä en voi saada mitään.
Vähän ottaa päähän, mut toisaalta vois sitä vähän joskus jotain lomaakin pitää. Toisaalta taas siihen ei oo missään nimessä varaa. Varisnkaan jos haluaa ostaa tonni pöydän.

14-17 työpäivää jäljellä (riippuu vähän). Neljän viikon päästä kotona.

Se oli sitte semmonen viikonloppu. Vaikka se toisaalta oli yhtä häviöputkea, ni mä oon kyllä tyytväinen molempiin tuloksiin, viisu sekä kiekko. Mitä muuta kukaan ees odotti?
Tää viikonloppu on kyllä julistettava joksikin kansainväliseks hauska-viikonlopuksi, ku on aina niin paljon tekemistä. Kaiholla muistelin myös viime vuotta, ku oli lätkä- sekä viisukisastudio.
Ja sit me ryypättiin. Tänä vuonna katoin lätkää yksin ja en ees kattonu koko matsia, ku tuli niin kova vitutus 3-0:n jälkeen
Krapulatuskissani myös mietin varmaan tunnin, et kumpi sen meidän ihanan euroviisuedustajan nimi on; Hanna Pakarainen vai Hanna Pakarinen? Välillä olin ihan saletti et se on Pakarainen. Keksin myös hälle pari lempinimeä: Hanna "paksu" Pakarinen, mut se ei käy, koska hän ei oo paksu, vaan sopivasti ihana. Ja sit Hanna "pakara" Pakarinen, koska tällöin olin myös varma et sen sukunimi on Pakarainen.
Oli kyl hyvä krapula. Siis oikeinkin mehevä. En päässy ylös sängystä vasta kun kuudelta illalla ja söin ekaa kertaa yhdeksältä illalla. Mut tälle kaikelle on syynsä ja se on viini. Mä en vaan voi juoda viiniä. Koska mun keho on tottunut jo pitkään jatkuneisiin siideri-känniin, ni se ei ota tottuakseen näihin viini-känniin. Ja siks mul ei tuu Suomessa krapuloita, vaan ainoastaan paikoissa, missä ei saa siideriä.

Ihana työviikko edessä; vaan kolme päivää ja pomo Koreassa. Parasta. Eli voi mennä ja tulla vähän mihin aikaa lystää. Sen jälkeen tulee äiti mua kattomaan ja mä oonkin jo kaikke miettiny valmiiks mitä voidaan tehdä.
Yllätyksekseni luin rakkaani blogista et me ollaan ilmeisesti hankkimassa rivaria. Jahas, kiva ku mullekkin kerrottiin. Viimeks ku mä oon kuullu, ni Länsi-Böle tai Arabianranta, mut ei mult visiin kysytä. Ja ku ei niitä rivareita oo yleensä ihan keskustan tuntumassa. Mutta joo, siis tosiaan ollaan vissiin sitte viimeinkin hankkimassa. Ei oo mitään ihan varmaa vielä, koska se ny riippuu kaikista töistä ja sellee. Mahtavaa, velkavankeus odottaa.

Ja Niko Kapanen on must söpöin ja paras.

vitun paskat viisut.

vitun eastern europe..me äänestetään toisiamme vaan. itä-euroopassa se kansallisuusaate kukkii..laitetaan ääniä toisillimme.
miks meil ei oo naapureita. ja miks me niille muutamille annetaan vaan vähä pisteitä, eikä ollenkaan isoja pisteitä....kiitos ruotsi, kiitos islanti, kiitos isäntämaapisteet.
kiits.
kiits.

oli se hanna pakarinen must tosi hyvä noiden muiden joukossa.
mut ei ooo lordin voitanutta..

ihanat lätkä-voittajat huomenna...eiks vaa..

Lontoo! Suomi! Saksa!

Hei vaan taas kaikki mussukat!

Anteeks, oon taas ollu laiska updateilija ja siksi oonkin nyt ytimekäs kirjoittaja, ettei tuu liian pitkää, ettekä sitte jaksa lukea.
Noin yleisesti, ku mietin, ni oon ollu tässä viime aikoina ihan hirmu tyytyväinen elämään. Siis on ollu tosi ihanaa ja hauskaa ja kivaa. Paljon ihania ystäviä ja tuttuja ja juttuja ja matkoja ja juhlia on ollut läsnä elämässäni tässä viime aikoina. Lämmin kiitos kaikille elämäni osaanottajille. Olette kaikki tosi rakkaita ja ihania ja harmittaa ku sitä tulee liian harvoin sanottua. Tyhmää tällee blogissa sanoa, mut sanon myös ihan päin naamaa sitte ku seuraavan kerran nähdään.

Lyhyt ja ytimekäs:

Lontoo

Kivaa oli nähdä omia luokkakamuja, koska vasta tämän vuoden aikana oon oppinut tajuamaan, kuinka paljon niistä tykkäänkään ja kuinka paljon me ollaan kaikkea kivaa tehty luokan kanssa. Kyl se kuitenki vähän lähentää, ku ollaan kaks vuotta nähty päivittäin ja oltu ulkomailla yhdessä. No siis olin holisti-Jennin luona yötä ja otin tietty sitte liikaa vaikutteita. Eli oltiin siis koko ajan melkeen alkoholin vaikutuksen alaisena, välillä krapulassa, välillä humalassa. Ehdin nähdä juurikin en yhtään nähtävyyksiä, muttei haittaa, koska ei ollu eka kerta Lontoossa. Vähän käytiin ssyömässä kivoissa paikoissa, jotka on Wendyn ja Jennin kantareita.

Myös muita tuttuja oli kiva nähdä. Sattumalta Antti (luokkakamu) ja Tom (Marcuksen luokkakamu) oli myöskin käymässä Lontoossa ja oli kiva nähdä niitäkin. Oltiin yhdessä ihanan ihanassa Camden townissa. Mä en muistanukkaan et Lontoo on niin kiva ku se on. Tunnelmallinen ja kiva kaupunki. Ja paras shoppailuun. Vähän ostin kenkiä ja rättejä…vielä lentokentältäkin.

Nyt taas ku on ollu Saksassa ja Suomessa, ni tajuaa, et kui "touochy-feely" kaikki pojat on baarissa. Ja varsinkin tuolla Lontoossa. Oli Barcelonassakin semmosta ällöä, mut toisaalta ei mul koskaan enne oo kukaan ihan suoraan baarissa tunkemaan päätä tissien väliin. Se oli vähän semmostä ällöä musta.

Mut Lontoo on kiva. Sinne halajaa sydämein uudestaan.

Suomi

Suomessa oli ihanaa ihanaa ihanaa!!!

Ja vaikka ei ollu hetkeäkään rauhaa ja koko ajan piti juosta ympäri etelä-suomea ja rakasta siskon poikaa ei kerinny tarpeeksi nähdä ja se harmitti ihan hirveästi, ni oli silti ihana Suomen loma. Oli niin paljon tekemistä ja ihania kesäjuhlia.

Heinin grillibileet meni mukavasti liiallisen alkoholin käytön merkeissä. Inkkarinimeni on Henkevä Polvi ja se visiin sitte osin piti paikkansa, koska oli ilmeisesti saanu jotain hittiä polveen, koska se oli seuraavana aamuna todella kipeä. Naantalin hovi on aina hyvä ja suositeltava jatkopaikka, koska siellä ei todellakaan tartte välittää mitä tekee, kuka näkee tai välittää oikeestaan mistään muustakaan. Se on semmonen rennon lupsakka jyskylä. Onneks ei tartte useammin käydä. Oli mukava avata grillikausi hyvässä seurassa…Tosin ilmat olis vähän enemmän saanu suosia.

Vappu meni myös mukavasti. Kuvat kertoo sitte enemmän ku mitkään sanat, mut kuuman kosteaa viidakkotunnelmaa oli läpi yön, vaikka tiikeri ja muut viidakon eläimet nukahteli kesken matkan. Osa juhlijoista palautu asfalttiviidakosta vielä takasin mein mahtaviin bileisiin. Mä annan itselleni kymmenen pistettä ja papukaijan merkin parhaan hostesin palkinnosta, vaiks en voittanukkaan parhaan puvun palkintoa(tiikeli voitti ansaitusti). Normaalisti, mä kuvittelisin, et saattaisin vähän raivota jos joku laattaa meidän sängystä tai hajottaa meidän toisen keittiötuolin tai kaataa viinaa lattialle tai kaataa viinaa lattialle tai kaataa viinaa lattialle. Mut ei, mä olin ku itse tyyneys ja kiikutin vaan pikapikaa rättejä ja muovipusseja ja sen sellasta. Oikeen täytyy olla ylpeä itsehillinnästä. Ja lattian saa mopattua ja sellee. Tosin nyt vaan toinen meistä saa syödä pyödän vieressä :)

Mä opin vapusta et saa sata pistettä, jos osaa heittää oikean ihmisen parvekkeelta alas.

Kivaa mein vapussa oli poppamies, koska se sai mut ainakin vään uskomaan taikatemppuihin. Hui jännää.

Saksa

Takasin Saksaankin oli ihana tulla, vaikka oli ihan kurja päivä se lähtöpäivä. Suomessa oli ilma niin paska, et oikeestaan oli ihan kiva päästä takasin Saksaan. Tosin se tehtiin hyvin vaikeaksi, koska lento oli myöhässä kolmisen tuntia ja siten siinä myös meni yksi työpäivä. Sehän ei mua haittaa. Mut illalla ikävöin kovasti kotia ja Marcusta, vaikka tää helpottaa koko ajan tää ikävä, koska tiedän et seuraavaks ku tuun Suomeen, ni tuun sitte jäädäkseni(seitsemäksi kuukaudeksi). Kivoja juttuja myös nyt jo tapahtunu Saksassa. Ensin oli Sabine käymässä viikonloppuna ja mehän sitte saatiin oikeen kivasti juoruttua ja bitchailtua muiden selän takana. Erittäin puhdistavaa aina. Käytiin myös Opel Werktourilla, mut harmi vaan et sieltä auton valmistusmestoilta ei saa ottaa kuvia. Mun kyl teki vähän mieli, mut emmä sit ottanu. Onneks otettiin sit vähän enempi niistä paikoista mistä saa ottaa. Kiva on olla jotain muistoja noista autoistakin sitte...

Kaikkist kaikkist kivintä on, et me käytiin Punamin kanssa vihdoin ostamassa ne paljon puhutut liput Justin Timberlakeen. Hahhaaa..Mä kuvittelin ettei me mennä kuitenkaan, mut väärässä olin. Tuolla hyllyllä mul on nyt lippu, joka odottelee jo kovasti tämän kuun loppu. Sexy back.

25 työpäivää jäljellä, kuuden viikon päästä jo kotona.

Barcelona!

Me ollaan bloggereita kaikki. Pitihän se arvata. Mä en ollu ainut joka teki tän moovin. Ei haittaa.
Mä oon kyl vähän amatööri näitten sivujen kanssa. Jotenki tyhmät sivut. Ei oo olemassa sellasta tosi hyvää blogia. Tähän on tyytyminen.

Viime viikonloppu meni siis Barcelonassa. Ja mukavaahan meillä oli. Olin siis Lotan luona yötä, mutta myös Hennikan kanssa nähtiin kovasti paljon. Hengattiin paljon Lotan erasmuksien ja Hennikan homojen kanssa. Mahtavia ihmisiä molemmat tuntee. Mä pääsin oikeen kielikylpyyn, ku koko ajan piti vaan kuunnella espanjaa. Mä lähinnä vaan vastailin et Sí, Sí...Ei oo tosi smoothia toi mun Espanja vielä :)

Barcelona oli ihan mahtava kaupunki. Mä menin ihan sekasin niistä kaikista miljoonista vaate- ja kenkäkaupoista. Ja muistakin kaupoista. Ihan liikaa valinnnan varaa. En ois uskonu et semmostakin on. Olisin haluunut ostaa kaiken, mutten voinu. Sitte ku mä oon iso ja mulla on paljon rahaa, ni sitte mä meen aina vaan Barcelonaan shoppilemaan. Kaikkia ihania Custon paitoja ja kenkiä ja kaikkea. jee. Mä suunnittelin jo et oisin menny tossa tokan kerran jo seuraavana pitkänä viikonloppuna sinne tai sitte Marcuksen kanssa syksyllä uudestaan. Pakko nähdä lisää. Oli niin hieno kaupunki.

Näin kaikkia kuuluisia nähtävyyksiä kanssa. Gaudeja eli Sagrada Familian, Casat Milà ja Batlló:t. Ei siis käyty missään sisällä, ku aikaa ei olli hirveesti ja ne osaa Barcelonalaiset ottaa kaiken irti, varsinkin rahat, miljoonista turisteistaan. Mut kaikki nää hianot rakennukset mä näin, jotkut enemmän, jotkut vähemmän humalassa. Yks asia mikä tietty olisi pitänyt käydä on se Park Güell, mut ei ihan aika riittäny, ku olin siis vaan kaks päivää reissussa. Sen sijaan mentiin sellaseen toiseen puutarhaan, jossa oli hieno puutarha labyrintti. Mentiin sinne sellasella espanjalaisella mentaliteetillä, et Sí, mä tiiän missä se on ja sit kysyttiin joltain kymmeneltä ihmiseltä matkan aikana, et hmm...missäs päin se nyt taas onkaan. No mut ei haittaa.

Yhdessä asiassa Barcelona petti mut pahan kerran. Säässä. Kun lähdin Frankfurtista, ni näytti olevan mittarissa +27 ja aurinko paisto pilvettömältä taivaalta. Ja mitä oli Barcelonassa? Sadetta, pilviä ja ehkä 15 astetta. Ei hyvä. Varsinki ku olin odottanu, et meen sinne etelän lämpöön. No mut ei satanu kunnolla ku perjantaina, muuten oli vaan vähän semmosta puolipilvistä. Mainzissa oli kuulemma koko viikonloppu n.27 astetta....***kele!

Hennika ja Lotta toimi mun mahtavina turistioppaina:
- Mikä toi on?
- Talo
- Entäs toi?
- Toinen talo
- Entäs noi?
- Cosas...

Ei vaiskaan..Ihan hyviä olivat ja tiesi paljon juttuja ja varsinkin paljon baareja :) Lotta tiesi myös yhden, parhaan, jutun Gaudista. Barcelona näytti aika paljon siltä miltä mä kuvittelinkin. Pieniä ja söpöjä kujia paljon, mutta myöskin semmosia isoja avenidoja. Hassu kaupunki, koska on niinku ihan iso iso kaupunki, mut samalla semmonen etelän lomakohde. Palmut oli must mahtavia, koska mä oon viel aika amatööri näitten etelän lomien kanssa. Ja sit löyty kunnon semmosia turisti-turisti mestoja. Koska tää oli mun ensimäinen käynti Espanjassa, ni en ehkä saanu kunnon kuvaa Espanjasta ja varsinkaan hintatasosta, koska Barcelona on kuulemma aika kallis.

Pidettiin myös aikamoinen kulinaristiloma. Herkuteltiin Espanjalaisia herkkuja ja sit mun pieni superkokki Hentsuhentsunen teki kanssa paljon ihanaa ruokaa meille. Mä niin odotan nelosvuotta, ku Hennika vaan kokkaa mulle joka päivä. Eiks vaan, muru?!?!! Eli syötiin semmosia leipiä hammastikuissa(Pinxoja?), ihanaa espanjalaista makkaraa ja juotiin chupitoja(?). Sit kaikkist hienointa oli ku nähtiin semmonen espanjalainen ihmispyramidi. Se on siis katalonialainen harrastus ja niillä on ihan liigakin sitä varten. Siis ihmispyramidikilpailuja. Ennätys on kuulemma yhdeksän kerrosta ihmisiä. Vähän vaarallinen harrastus kyllä, koska oli kuulemma joku kuollu pudotessaan sieltä ylhäältä. Ja ne kaikki ylimmät ihmiset oli semmosia ihan lapsia, jotain 6-vuotiaita. Ihan järkkyä ja edesvastuutonta antaa pienten lasten mennä sinne ylös henkeään uhaten. Mut ne kiipes sinne ylös ketterästi ku pikkuapinat. Söpöjä.

Näin sit vähän sitä "oikeata" Barcelonaa, koska oltiin menossa kotiin viimeisen kerran sunnuntai-iltana ja mein edessä tapahtu semmonen taskuvarkaus. Tai siis vissiin laukun ryöstö. Perkeleen pikkunulikat vei joltain laukun. Barcelona on kuulemma oikeen taskuvarkaiden mekka. Onneks multa ei pöllitty mitään.
Ihana loma oli ja muchas gracias siitä myös Hentsulle ja Lodelle!!!

Tuli aika väsynyt ja sekava teksti, mut ei se mitään, niin oli lyhyt Barcelonan lomakin. Ei niin väsynyt, mutta sekava. Puolet ajasta mä en ymmärtäny mitä ihmiset puhu( myöskään mitä Hennika ja Lotta puhu) ja muutenki oli semmosta sekavaa, mutta ihan parasta. Barcelona on niin iso kaupunki ja paljon on nähtävää, niin ei tommonen pieni viikonloppu siihen riitä. Eli siis pitää mennä uudestaan. Ja vaikka mä tykkään tästä matkustamisesta ihan sairaasti, ei ehkä ole maailman paras idea tehdä kahtena peräkkäisenä viikonloppuna pientä matkaa. Tää viikko on kulunut ihan horroksessa ja nyt muutaman tunnin päästä mä lähden sinne Lontooseen. Ihanaa sekin. Tosin siellä mä oon käyny ennenkin, ni ei tartte niin hirveesti turisteerata. Ihanaa nähdä luokkakamuja ja chillailla. Kiva päästä "välillä" myös Mainzista pois. Miten nää hektiset työviikot ja hektiset vapaa-ajan viikot on aina samaan aikaan?!

Muistakaa vappuna viidakkobileet! Pitää pukeutua viidakkotunnelmiin! Jos ei tiedä mistä puhun ja haluut olla vappuna Helsingissä viidakkotunnelmissa, ni soita ja olet tervetullut!

Elämä on ihanaa. Siis mun :)

Uusi blogi, uudet kujeet

Nyt meni niin hermot tohon mesen blogiin ni otin järeät aseet käyttöön ja lopetin. hah. Näin sitä pitää toimia, jos kaikki valtuudet on annettu. Muahan ei yks msn pompota. perkele. Mä en tiedä onks näissä blogivalinnoissa jotain poliittista, mut mä päädyin tänne. Jos on gmail-osoite, ni pääsee niin helpolla. Niin helpolla. Kaikki hoituu. Gmail on paras. Gmail rulettaa. (kutsuja on runsaasti jäljellä jos joku haluaa. end of kaupallinen tiedote)

Ensin haluan tuoda esiin närkästykseni siitä, että Suomessa on saatanallinen oikeisto vallassa. Mä en käsitä. Mä en pysty käsittämään. Olen järkyttynyt. En tiedä haluunko tulla takasin. Ainoa asia mikä pitää mut järjissään tässä asiassa on, et voi vaan toivoa ja uskoa, et nyt neljä vuotta asiat menee päin helvetin persettä ja ihmiset ymmärtää, et tää ei ole hyvä asia. Toisaalta en halua et suomessa asiat menee huonosti. Haluan että ne menee hyvin. Mut olen huolissani. Varsinkin suomen köyhistä, syrjäytyneistä, mielenterveyspotilaista ja kaikista jotka tuntee että ne jää yhteiskunnan ulkpuolelle. Ja ympäristöstä. Ja myös työntekijöiden eduista. Varsinkin niistä. Mä en pysty ajattelemaan tätä asiaa, ku nousee niin kiukku. Mut ei se mitään. Yritän olla sitä ajattelematta.

Iloisempiin asioihin. Meillä oli siis ihanat kaksi viikkoa Marcuksen kanssa. Tehtiin kaikkea kivaa matkustamista ja muutakin, mut myös löhöiltiin ja syötiin pääsiäismunia. Varmaan ensimmäinen (ja samalla viimeinen) pitkä vapaa, jonka oon viettäny kotona Saksassa. Oon matkustellu niin paljon. Matkustelua on myös tulevaisuudessa luvassa, ku oon buukannu ton kalenterin täyteen aina toukokuun puolelle saakka.
Leuhkimatta paras, ens viikonloppuna (ylihuomenna siis) Barcelonaan, seuraavana Lontooseen ja seuraavana Suomeen. Sitte Düsseldorfiin. hah. Matkustelu on ihanaa. Rahaa ei ole.

Marcuksen kanssakin siis vuokrattiin ajopeli alle viikonloppu ennen pääsiäistä ja lähdettiin kohti etelää. Ensin ajettiin Stuttgartin lähelle outlet kylään shoppailemaan ja Stuttgartiin majailemaan. Se oli taas todella kaunis Saksalainen kaupunki ihanassa laaksossa. Saksan San Fransisco. Mäkiä joka puolella ja matkaopaskirjanenkin sanoi, et Stuttgartilaiset on kuuluisia niiden leppoisasta elämän asenteesta (johtuu kuulemma ehkä laakson rinteillä kasvavista viinitarhoista) ja eiks SF:laiset oo kanssa. Et mä paan niinku yks yhteen. Saksan San Fransisco (,jossa en ole siis käynyt, joten hahaha...en tiiä). Jeah. Ja tähän voin myös suositella Alex30 hostellia, joka oli kyllä (vähän normaalia hostellia kalliimman) hintansa arvoinen. Ehkä siistein ja hyvin hoidetuin hostelli jossa oon ollu. Propsit sille. Saksalaisessa palvelukulttuurissa on kyl tietysti aina vähän parantamisen varaa, mut hey, se on täällä aivan joka ravintolassa, kaupassa jne jne...
Sunnuntai aamuna lähdettiin sitte vielä Stuttgartista etelään kohti ihanaa ja satumaista rinsessojen linnaa. Siis mä en tajuu et miks kaikki opasteet oli siis Königsschlosser, koska on aivan selvää, et ei se oo mikään kuninkaan linna vaan ihanan kauniin RINSESSAN linna. Ihan sama kuka Ludvig (the sekopää hullu) se on rakeennuttanu, rinsessan se linna on. ON. Mä en oikeen osaa sitä kuvailla. Ihan siis ehdottomasti näkemisen arvoinen. Aivan mahtavan kauniilla paikalla. Siis upealla. Hanna tietysti sai hirveet kiksit taas vuorista ja kamera räpsy jo alkumatkasta.Kävelemistä eli siis kapuamista oli jonkun verran, me tosin vähän huijattiin ja otettiin noita maksullisia kulkuvälineitä, kun se minun pieni sairas kulta ei sais vieläkään paljon rehkiä. Sisältä linna oli itse asiassa vähän ehkä....noh....oon ennenkin nähny niitä kullattuja saleja ja niin. Hauskaa siinä linnassa on, että se kunkku kerkes asumaan itse vaan tosi vähän aikaa (,ennen ku Saksan hallitus päätti,että se on mielenvikainen, lähetti sen "hoitoon", jossa se kuoli yhä hämärän peitossa olevissa olosuhteissa), linna on yhä kesken ja yleisölle on auki vaan joitain huoneita. Prameita olivat. Ja siis yleisö pääsee vaan opastetuille kierroksille, ei juoksemaan linnaa omaan tahtiin. Ja sisältä ei saanu ottaa kuvia "because of the copyright reasons":(:(:(
Mä luin mun Saksa-matkaoppaasta tarinat ja tiedot linnasta ja se oli hyvä, koska muuten ois saattanu jäädä vähän pintapuoliseksi tiedot. Opas puhu ärsyttävällä aksentilla ja muutenkin suht kallis kierros oli aika mitäänsanomaton. Tosin ois ollu hölmöä mennä sinne asti ja ei mennä sisään linnaan. Mä halusin olla kunnon nörtti ja kuljin oppaan kannassa, tosin yks jenkkiperhe halus olla viel nörtimpi ja meni mein edellä. Nyt kun ei ollu kunnon turistikausi, ni linnalla ja alhaalla olevalla Hohenschwangaun kylällä oli suht inhimillistä, mut kaikesta huomas, että kesällä riittää tuhansia turisteja päivittäin (1,6 MILJOONAA kävijää vuodessa). Myös linnaan meno oli Saksalaisen tehokkaasti organisoitu. Tietyllä kellonlyömällä tulee oman ryhmän numero valotauluun ja sitte lipulla viivakoodia vilauttaen portista sisään. Jos myöhästyt, ei auta itkut, ei muuta ku alas kylälle uutta lippua hakemaan ja siis maksamaan. hah. Ei varmaan sopis espanjalaisille :)
Kaikesta huolimatta oli aivan mahtava kokemus ja todella hienot maisemat. Oon tyytyväinen et mentiin. Wagnerin oopperat ois kannattanu tuntea, koska linnan seinämaalaukset oli niistä teemoista, koska siis se kunkku oli hullu ja Wagner-fani. Mut suosittelen kaikille etelä-saksassa matkustaville.

Linnan ympärillä kun ajeltiin, ni eksyttiin vahingossa Itävallan puolelle. Ei siis tehty kovin isoa lenkkiä, koska linna on siis Itävalla ja Saksan rajalla. Mut halpaa oli bensa. Ja kunnon pihit sakut siellä tietty jonoissa autojensa kanssa. Me mentiin kanssa :) Marcus tai puutua siihen ajoon vähän, ku sunnuntaina vielä ajettiin kotiin, et tuli 700km yhdessä päivässä. Hyvin Zafira meitä vei, mut auton vuokraaminen on kamalaa puuhaa. Maksettiin vähän ja saatiin paljon parempi ja isompi auto ku piti, mutta...Jos ois tullu pienikin naarmu, ni hah, 750€ ois joutunu maksamaan. Siin on vähän pelko perseessä, koska naarmujahan voi tulla vaikka missä parkkipaikoilla ja kiviä lentää teillä. Mut alles gut, ainakaan tähän päivään ei oo vielä mitään kuulunu vuokraamosta.

Pääsiäinen sitte vietettiin ihan täällä kotimaisemissa. Frankfurtissa käytiin teatterissa, ku mun kulta täytti jo 27 vuotta! Ihanaa oli vaan löhöillä kotona ja koska sää oli paras, ni ulkona oli ihanaa. Alan jo vähitellen uskoo, et se kesä saattaa jopa tulla. Lauantaiks luvattu 25, mä meen Barcaan, 16 astetta. Vitti.
Makkaramaa kuittaa, unimatti kutsuu. Guadi, Lotta, Hennika, Clickair kutsuu.