kyynelehtimistä ja tunteilua

Justiinsa tulin kotiin omista läksäreistäni. Sain ihania lahjoja ja ihanan kortin, johon kaikki oli kirjottanu jotain. Kuvan perjantaisista bileistä, jossa kaikki oli. Ihanaa.
Tulin kotiin ja kämppikset tuli melkein samalla oven avauksella. Ja puhuttiin meidän yhteiselosta, joka oli kaikkien mielestä ollut mukavaa. Ei ehkä mitään superystävyyttä, mut mukavaa ja toimivaa, jota yhdessä asumisen tulee ollakkin.
Huomenna aamulla, alle 12 tunnin päästä, Punam vie mut kentälle ja sitte tulee itku.
Mut toisaalta mä pääsen kotii. Mun rakkaan kainaloon ja mun rakkaiden pariin. Sitte se itku vasta tuleekin.

Oon vähän hiprakassa.

Viimisiä päiviä viedään officessa. On aika kiire jopa, koska harjoittelija, jonka piti tulla mun jälkeen, ilmoitti torstai-iltana, että hän ei tulekkaan ollenkaan. Sit mun piti tietty hei ruveta vääntämään manuaaleja, et joku opsaa tehdä mun töitä sitten ku mä lähden. Hieman vittumaista. Kiitos. Se on mein Hollannin koulussa, joten ku mä meen sinne takas ens vuonna, ni vähän hän saa kuulla kunniansa.

Yllä: Huomatkaan, et ei siellä aina vaan mesetetä, koska on excel auki

Alla: Punam ja Justus on harjotellu tätä koko vuoden :)

Tällä viikolla on ollu ihan kauheesti kaikkia partyja. Mainzin yliopistossa on 26 000 opiskelijaa ja kaikissa asuntoloissa ja niiden pihalla on ollu bielitä. Hyviä bileitä ja ehkä näin jopa pari suomalaista viime viikolla. En menny puhumaan.

Carla, Andrea, ich, Fernando, Maider ja Rut

Myös viime viikkoina on tullu tavaksi mennä duunin jälkeen " orange chairs"-paikkaan Rüsselsheimiin. Muutaman olut duunin jälkeen pitää lääkärin loitolla.

Maider, Mark, Punam

Armaalla Rüsselsheimin asemalla Luis, Thomas, Maider ja Mark


Läksärikuvia: Mä ja Maider

Pim, Punam ja mä

minä ja ihana Luis
Kaikki espikset läsnä eli myös Ana ja Natalia

Jos meillä on bileet, ni kaikki ahtautuu keittiöön...

Jatkoille, monien mutkien kautta mentiin reggae-clubille.

Hyvät bileet oli...Yks ihminen päätti kyl nolata itsensä ihan täysillä ja oli ilman paitaa kadulla, laattas joka paikkaan ja kerto homoeroottisista fantasioistaan...muille pojille. Mut hauskat bileet olivat kuitenki.

Koska oon näin tavattoman kiireinen nainen näinä viimisinä päivinä, ni taasen on ilmeisemmin tulossa pitkä postaus. Eise mitn.

On ollu aika hektiset pari viikkoa. On ollu synttäreitä, läksiäisiä, surua ja iloa ja vähän olutta ja Berliiniä. Hyvin hektistä siis.

Jahka toivuttuamme Justinista, jos siitä nyt voi toipua oih, niin oli taas uusia juhlia. Meidän ihana Jojo tuli vihdoinkin käymään kattomaan meitä. Hän on ollu muka kiireinen, että ei oo kerinny tulemaan kattomaan meitä. Pah, sanon minä. Mut ihana hän on, ku sano et tulee ennen ku mä lähden kotiin, ku haluu nähdä viel mut. Ja sit hän vihdoin saapui. Ihana Jojo. (kuvassa meitsi ja Jojo kakussa)

Justuksen synttäreitä vietettiin ihanassa panimoravintola Eisgrubissa, jonka ainakin Jyskylän tytöt muistaa , kun käytiin ja Marcus tuoppiseikkailusta. Ja täytyy sanoa, mark my words, et mä tykkään siitä niitten omasta kaljasta. Se on hyvää bissee. Tykkään juoda sitä. Hah. Must tuli ihan saku täällä, ku juon nykyään kaljaakin. Älkää pelätkö, en mä silti juo viel pahaa suomalaista kaljaa, kyl mä pysyttelen ihan siiderissä.

Otettiin ihan suht rauhallisesti, koska seuraavana aamuna lähdettiin Holiday Parkkiin. Jee. Ensin junailtiin apri tuntia aamulla että päästin sinne ja käytettiin hyväksemme DB:n loistavia ryhmälippuja. Täällä on semmonen mentaliteetti, ettei kannata matkustaa yksin.
Täytyy kyllä sanoa, et oon ollu paremmissakin huvipuistoissa, mut oli silti ihan huippua, koska en oo ollu huvipuistoissa aikoihin. Salla ja Henna, koska mennään!?!? Mä meen ainakin Maikkua kattoo kesällä Tampereelle ja Särkkikseen.
Siellä me huviteltiin koko päivä ja oli ihan mahtavan mahtava vapaa pudotus, jota en oo siis ennen kokenu, mut suosittelen kyllä kaikille. Sille et mä käyn aina samojen edellämainittujen tyyppien kanssa aina huvipuistoissa, on ehkä syynsä. Koska me osataan se homma. Me olla ku pienet teinit siellä jonoissa ja vertaillaan laitteita ja muutenki ollaan hyviä siinä huvipuistoilussa. Mä oli ihan kärsimässä, ku noitten kanssa joutu löntystelemään laitteesta toiseen ja mä sain koko ajan olla hoputtamassa. Ja sit sitä "emmä haluu tulla uudestaa, ku mun maha menee ihan sekasin", sitä ei kestä kukaan. Come on!! Tänne ollaan tultu huvittelemaan, eikä nössöilemään. Meinas ihan vähän mennä hermo. Mut kyl me siiä kahdeksassa tunnissa kerittiin ihan hyvin käymään kaikki laitteet pariin kertaan. Ja lisäks täällä on huvipuistoissa näytöksiä. Me, mun mielestä tuhlattiin hyvää laiteaikaa, muiden mielestä nautittiin kahdesta esityksestä; vesishowsta ja crocodile-diana showsta. Ihan kivoja. Mielummin olisin ehkä ollu laitteissa.

Musta oikealle: Maider, Punam, Jojo, Pim, Andres ja Justus

Huvittelun jälkeen oltiin rättiväsyneitä, mut silti mentiin vielä vähän kumoamaan tequilaa ja olutta. Mulla on kyl ollu ihan parhaat 3 työkaveria tämän vuoden aikana. Oli ihanaa olla välillä pienellä porukalla jossain, ku aina yleensä ollaan minimissä kymmenen ihmisen kanssa. Kivaa oli välillä neljästäänkin, mä, Punam, Jojo ja Justus. Eli me SBD:t. Kamalaa oli taas se Jojo päästää lähtemään, koska se oli semmonen tyyppi, jonka kanssa meillä ihan sairaan hyvin. Pystyttiin puhumaan kaikesta ja tultiin tosi läheisiksi sen puolen vuoden aikana. Ja sit se taas meni. Mut se lupas yrittää tulla Helsinkiin. jee.

Viime viikonloppuna tehtiin viimeinen ekskursio. Käytiin Pupun kanssa siis Berliinissä. Hän on kyllä niin valtavan ihana kaupunki. Kaikkien ihmisten pitäis käydä Berliinissä ainakin kerran. Siitä ehkä saattaa tykkää enenmmän, jos ei aina kaiken tartte olla kiiltävää ja kaunista. Siellä on semmosta erilaista kaunista. Kun käytiin Karl-Marx-Alleella, ni mä sain kyllä elämän isoimmat kiksit siitä neuvostoajan habituksesta. Ei sillä et siinä ois mitään hyvää ollu, mut toisaalta mua on aina kiehtonu ihan tyylisuuntauksena se sosialistinen realismi. Varsinkin tollasissa kaupunki-infrastruksuureissa se on jotain ihan mahtavaa. Mä luulen et siihen perustuu mun rakkaus Berliiniin. Se on niin erilainen mitä muut Euroopan kaupungit. Siellä on niin paljon historiaa, mut toisaalta se on myös aivan valtavan kiva shoppailu kaupunki ja halpa ku mikä.
Toinen mahtava yksityiskohta tällä matkalla oli, että mä sain tavata maailman ehkä tämän hetken kuuluisimman eläinvauvan eli Berliinin eläintarhan jääkarhuvauvanpentu Knutin. Vaiks hän on jo täyttäny puoli vuotta, ni hän oli kyllä silti aika ihan pieni karhu. Toisaalta ei voi kehua, et oon nähny sen ihan läheltä, koska se oli ihan naurettavaa jonottelua se karhun näkeminen. Kauheet rautaportit ja vartijat ja käskyt ja megafoonit sakalaisessa järjestykssä. Ja odottelua noin 40 minuuttia. Ja minkä takia. Et näki viidenkymmenen metrin päästä, ku jääkarhu temmeltää eläinlääkärin kanssa. Mut täytyy sanoa, et oli hän silti suloinen. Se karhu siis. Knutin lisäksi siellä oli ihana jaguaarin pentu, joka oli paljon enemmän showmies ku Knut, Timon-eläimiä Timonista & Pumbasta, pandakarhu, gorilla, pikkuapinoita, norsuja, tiikereitä ja muita isoja kissoja ja paljon muita. Tosi hyvä eläintarha oli Berlin Tiergarten.
Oltiin vähän mamma-lomalaisia kun ei paljon ryypätty, vaan enemmän syötiin. Toisaalta ei tullu Berliinin matka kalliiksi, ku asuttiin hostellissa ja saatiin töistä auto ja ilmasta bensaa!!! Olen siis muutaman kilometrin Saksan autobaanoja ajanut, sillä Punamilla ei oo korttia. Mut ajaminen on kivaa ja Zafira on hyvä auto.

Viimonen viikko lähtee nyt käyntiin ja olo on suorastaan huikentelevainen. Perjantaina on läksiäiset ja sinne on huhupuheiden mukaan tulossa kaikki ketkä oon tavannu tämän vuoden aikana eli paljon paljon ihmisiä. Jee. Ihan parasta. Yritän vielä kirjottaa tässä, mut jos en kerkee, ni perkele, Suomessa nähdään! Viikon päästä!