kyynelehtimistä ja tunteilua

Justiinsa tulin kotiin omista läksäreistäni. Sain ihania lahjoja ja ihanan kortin, johon kaikki oli kirjottanu jotain. Kuvan perjantaisista bileistä, jossa kaikki oli. Ihanaa.
Tulin kotiin ja kämppikset tuli melkein samalla oven avauksella. Ja puhuttiin meidän yhteiselosta, joka oli kaikkien mielestä ollut mukavaa. Ei ehkä mitään superystävyyttä, mut mukavaa ja toimivaa, jota yhdessä asumisen tulee ollakkin.
Huomenna aamulla, alle 12 tunnin päästä, Punam vie mut kentälle ja sitte tulee itku.
Mut toisaalta mä pääsen kotii. Mun rakkaan kainaloon ja mun rakkaiden pariin. Sitte se itku vasta tuleekin.

Oon vähän hiprakassa.

Viimisiä päiviä viedään officessa. On aika kiire jopa, koska harjoittelija, jonka piti tulla mun jälkeen, ilmoitti torstai-iltana, että hän ei tulekkaan ollenkaan. Sit mun piti tietty hei ruveta vääntämään manuaaleja, et joku opsaa tehdä mun töitä sitten ku mä lähden. Hieman vittumaista. Kiitos. Se on mein Hollannin koulussa, joten ku mä meen sinne takas ens vuonna, ni vähän hän saa kuulla kunniansa.

Yllä: Huomatkaan, et ei siellä aina vaan mesetetä, koska on excel auki

Alla: Punam ja Justus on harjotellu tätä koko vuoden :)

Tällä viikolla on ollu ihan kauheesti kaikkia partyja. Mainzin yliopistossa on 26 000 opiskelijaa ja kaikissa asuntoloissa ja niiden pihalla on ollu bielitä. Hyviä bileitä ja ehkä näin jopa pari suomalaista viime viikolla. En menny puhumaan.

Carla, Andrea, ich, Fernando, Maider ja Rut

Myös viime viikkoina on tullu tavaksi mennä duunin jälkeen " orange chairs"-paikkaan Rüsselsheimiin. Muutaman olut duunin jälkeen pitää lääkärin loitolla.

Maider, Mark, Punam

Armaalla Rüsselsheimin asemalla Luis, Thomas, Maider ja Mark


Läksärikuvia: Mä ja Maider

Pim, Punam ja mä

minä ja ihana Luis
Kaikki espikset läsnä eli myös Ana ja Natalia

Jos meillä on bileet, ni kaikki ahtautuu keittiöön...

Jatkoille, monien mutkien kautta mentiin reggae-clubille.

Hyvät bileet oli...Yks ihminen päätti kyl nolata itsensä ihan täysillä ja oli ilman paitaa kadulla, laattas joka paikkaan ja kerto homoeroottisista fantasioistaan...muille pojille. Mut hauskat bileet olivat kuitenki.

Koska oon näin tavattoman kiireinen nainen näinä viimisinä päivinä, ni taasen on ilmeisemmin tulossa pitkä postaus. Eise mitn.

On ollu aika hektiset pari viikkoa. On ollu synttäreitä, läksiäisiä, surua ja iloa ja vähän olutta ja Berliiniä. Hyvin hektistä siis.

Jahka toivuttuamme Justinista, jos siitä nyt voi toipua oih, niin oli taas uusia juhlia. Meidän ihana Jojo tuli vihdoinkin käymään kattomaan meitä. Hän on ollu muka kiireinen, että ei oo kerinny tulemaan kattomaan meitä. Pah, sanon minä. Mut ihana hän on, ku sano et tulee ennen ku mä lähden kotiin, ku haluu nähdä viel mut. Ja sit hän vihdoin saapui. Ihana Jojo. (kuvassa meitsi ja Jojo kakussa)

Justuksen synttäreitä vietettiin ihanassa panimoravintola Eisgrubissa, jonka ainakin Jyskylän tytöt muistaa , kun käytiin ja Marcus tuoppiseikkailusta. Ja täytyy sanoa, mark my words, et mä tykkään siitä niitten omasta kaljasta. Se on hyvää bissee. Tykkään juoda sitä. Hah. Must tuli ihan saku täällä, ku juon nykyään kaljaakin. Älkää pelätkö, en mä silti juo viel pahaa suomalaista kaljaa, kyl mä pysyttelen ihan siiderissä.

Otettiin ihan suht rauhallisesti, koska seuraavana aamuna lähdettiin Holiday Parkkiin. Jee. Ensin junailtiin apri tuntia aamulla että päästin sinne ja käytettiin hyväksemme DB:n loistavia ryhmälippuja. Täällä on semmonen mentaliteetti, ettei kannata matkustaa yksin.
Täytyy kyllä sanoa, et oon ollu paremmissakin huvipuistoissa, mut oli silti ihan huippua, koska en oo ollu huvipuistoissa aikoihin. Salla ja Henna, koska mennään!?!? Mä meen ainakin Maikkua kattoo kesällä Tampereelle ja Särkkikseen.
Siellä me huviteltiin koko päivä ja oli ihan mahtavan mahtava vapaa pudotus, jota en oo siis ennen kokenu, mut suosittelen kyllä kaikille. Sille et mä käyn aina samojen edellämainittujen tyyppien kanssa aina huvipuistoissa, on ehkä syynsä. Koska me osataan se homma. Me olla ku pienet teinit siellä jonoissa ja vertaillaan laitteita ja muutenki ollaan hyviä siinä huvipuistoilussa. Mä oli ihan kärsimässä, ku noitten kanssa joutu löntystelemään laitteesta toiseen ja mä sain koko ajan olla hoputtamassa. Ja sit sitä "emmä haluu tulla uudestaa, ku mun maha menee ihan sekasin", sitä ei kestä kukaan. Come on!! Tänne ollaan tultu huvittelemaan, eikä nössöilemään. Meinas ihan vähän mennä hermo. Mut kyl me siiä kahdeksassa tunnissa kerittiin ihan hyvin käymään kaikki laitteet pariin kertaan. Ja lisäks täällä on huvipuistoissa näytöksiä. Me, mun mielestä tuhlattiin hyvää laiteaikaa, muiden mielestä nautittiin kahdesta esityksestä; vesishowsta ja crocodile-diana showsta. Ihan kivoja. Mielummin olisin ehkä ollu laitteissa.

Musta oikealle: Maider, Punam, Jojo, Pim, Andres ja Justus

Huvittelun jälkeen oltiin rättiväsyneitä, mut silti mentiin vielä vähän kumoamaan tequilaa ja olutta. Mulla on kyl ollu ihan parhaat 3 työkaveria tämän vuoden aikana. Oli ihanaa olla välillä pienellä porukalla jossain, ku aina yleensä ollaan minimissä kymmenen ihmisen kanssa. Kivaa oli välillä neljästäänkin, mä, Punam, Jojo ja Justus. Eli me SBD:t. Kamalaa oli taas se Jojo päästää lähtemään, koska se oli semmonen tyyppi, jonka kanssa meillä ihan sairaan hyvin. Pystyttiin puhumaan kaikesta ja tultiin tosi läheisiksi sen puolen vuoden aikana. Ja sit se taas meni. Mut se lupas yrittää tulla Helsinkiin. jee.

Viime viikonloppuna tehtiin viimeinen ekskursio. Käytiin Pupun kanssa siis Berliinissä. Hän on kyllä niin valtavan ihana kaupunki. Kaikkien ihmisten pitäis käydä Berliinissä ainakin kerran. Siitä ehkä saattaa tykkää enenmmän, jos ei aina kaiken tartte olla kiiltävää ja kaunista. Siellä on semmosta erilaista kaunista. Kun käytiin Karl-Marx-Alleella, ni mä sain kyllä elämän isoimmat kiksit siitä neuvostoajan habituksesta. Ei sillä et siinä ois mitään hyvää ollu, mut toisaalta mua on aina kiehtonu ihan tyylisuuntauksena se sosialistinen realismi. Varsinkin tollasissa kaupunki-infrastruksuureissa se on jotain ihan mahtavaa. Mä luulen et siihen perustuu mun rakkaus Berliiniin. Se on niin erilainen mitä muut Euroopan kaupungit. Siellä on niin paljon historiaa, mut toisaalta se on myös aivan valtavan kiva shoppailu kaupunki ja halpa ku mikä.
Toinen mahtava yksityiskohta tällä matkalla oli, että mä sain tavata maailman ehkä tämän hetken kuuluisimman eläinvauvan eli Berliinin eläintarhan jääkarhuvauvanpentu Knutin. Vaiks hän on jo täyttäny puoli vuotta, ni hän oli kyllä silti aika ihan pieni karhu. Toisaalta ei voi kehua, et oon nähny sen ihan läheltä, koska se oli ihan naurettavaa jonottelua se karhun näkeminen. Kauheet rautaportit ja vartijat ja käskyt ja megafoonit sakalaisessa järjestykssä. Ja odottelua noin 40 minuuttia. Ja minkä takia. Et näki viidenkymmenen metrin päästä, ku jääkarhu temmeltää eläinlääkärin kanssa. Mut täytyy sanoa, et oli hän silti suloinen. Se karhu siis. Knutin lisäksi siellä oli ihana jaguaarin pentu, joka oli paljon enemmän showmies ku Knut, Timon-eläimiä Timonista & Pumbasta, pandakarhu, gorilla, pikkuapinoita, norsuja, tiikereitä ja muita isoja kissoja ja paljon muita. Tosi hyvä eläintarha oli Berlin Tiergarten.
Oltiin vähän mamma-lomalaisia kun ei paljon ryypätty, vaan enemmän syötiin. Toisaalta ei tullu Berliinin matka kalliiksi, ku asuttiin hostellissa ja saatiin töistä auto ja ilmasta bensaa!!! Olen siis muutaman kilometrin Saksan autobaanoja ajanut, sillä Punamilla ei oo korttia. Mut ajaminen on kivaa ja Zafira on hyvä auto.

Viimonen viikko lähtee nyt käyntiin ja olo on suorastaan huikentelevainen. Perjantaina on läksiäiset ja sinne on huhupuheiden mukaan tulossa kaikki ketkä oon tavannu tämän vuoden aikana eli paljon paljon ihmisiä. Jee. Ihan parasta. Yritän vielä kirjottaa tässä, mut jos en kerkee, ni perkele, Suomessa nähdään! Viikon päästä!

sexy back

Eli maanantaina oltiin kattomassa Justin Timberlakea Frankfurt Festhallessa. Hän on kyllä niin valtavan ihana mies. Niin komea ja osaa laulaa ja osaa tanssia niin hyvin ja on semmonen bendy ja ihana. Mä en oo ollu muissa tommosissa poppiskonserteissa, ku vaan Robbie Williamsissa ja nyt Justinissa ja täytyy kyllä sanoa, et oli laitettu rahaa paljon tähän konserttiin. Valot oli kans tosi hienot mun mielestä. Yritin ottaa paljon valokuvia, mut tiettykään ylimmältä parvekkeelta ei saa mitään kovin hienoja vedoksia vanhalla paskalla ixuksella.
Muutenki mua ihmetyttää tää Saksa, koska täällä saa otta joka paikassa valokuvia. Siis eihän Suomessa saa tommosiin konsertteihin kameroita ottaa. Tuol oli joka kädessä kamera ja salamat välähteli nimbal perkeleesti. Oltiin viime lauantaina myös Frankfurtin modernin taiteen museossa ja myös siellä saa vapaasti räpsiä kuvia. Mä en tiettykään ottanu kameraa mukaan, koska come on, eihän nyt museossa saa kuvata. Mut väärässä olin. Siellä räpsy niin kauniisti Warholit ja Liechtensteinit kameralle. Ja minnuu kyrpi, etten tajunnu ottaa kameraa itte mukaan.

Tässä yläpuolella on lämmittelyakti Natasha Bedingfiled. Ei me ens tajuttu et se oli se, kunnes hän pari biisin jälkeen esitteli ittensä ja laulo "I wanna have your babies"-laulun. Ihme eukko. Iwannahaveyourbabies..daaaaaa.

Ihana Justin.

Täs on kans se tuottaja Timbaland, joka piti välissä semmosen shown omista tuotoksistaa. Täytyy kyl sanoa, et en oo varsinaisesti niiden ystävä, vaikka hän tietysti tuottaa kaikkii näitä eniten menestyviä tällä hetkellä. Nelly Furtado ja Michael Jackson sai ylieisön ihan villiksi.

Sexy Back viimoisena biisinä sai mut taasen ihan villiks ja sit mä jopa jorasin vähän. Mein katsomon osa oli enenmmänkin semmonen istuva katsomo. Ei niin innokasta tanssiporukkaa. Mä menin sinne konserttiin sexy backin takia ja mä sain sexy backin. Jee. Kauheinta oli kyllä, et näin et viisi, siis VIISI (5)!! ihmistä kannettiin seiltä paareilla pois. Ihan kauhistuttavaa. Mä luulen et ne teiniksit oli niin innoissan, et ne vähän tallo toisiaan matkalla. Mut hyvä keikka oli. Ich liebe Justin.

Lauantaina mennään, jos säät sallii, Hoilday Parkkiin, joka on Saksan toiseksi suurin huvipuisto. Jee. Niin siistiä. Vähän mä sit huvittelen. Sitte vielä pitkäksi viikonlopuksi Berliiniin ja sit on Saksan vuosi läksiäisbileitä vaille valmis. Ihan uskomatonta.
Mä tossa myö Hennan blogia lukiessani tajusin, että mä myös otan vikaks viikoks harjottelijan hoiviini, koska mun replacement tulee sitte ennen ku mä lähden. Hänelle siirrän rakkaan database-vastuun ja muut työt ja jätän murehtimaan ja lähden viettämään ansaittua Suomi-kesää. Mul on töissä motivaatio jo niin lopussa. Se on ovat ehkä huomanneet ainakin klo 10-18 Suomen aikaa meseilijät, koska mä oon aina siellä ja teen kyl tikusta asiaa, ettei vaan tarttis enää tehdä töitä. Ja nyt olen enemmänkin hakenut töitä, kuin tehnyt töitä. Töiden haku on kyl yks vittu. Et semmost.

Niin pian kotiin...........iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih. Mul on niin ikävä Marcusta et sydämestä sattuu. Ja Jonasta. Pian mä näen ne molemmat. Ja kaikki muutkin. Ihkuu. Sit mä leikin koko kesän Jonttulaisen kanssa. Marcuksen kanssa jos me vihdoin löydettäis oma koti, ni ois niin siistii.
Mä oon seitsemän kuukautta kotona. Voitteks käsittää. Niin kovin pitkän ajan.
Oon myös miettiny, et tuleekohan mulle semmonen paluu-kulttuurishokki? Kotiinpaluu voi aiheuttaa paljon isomman shokin, ku lähteminen, koska kun lähtee ja jättää asiat taakse ja sitte ne onkin muuttunu ulkomailla olon aikan, ni sitte tulee shokki ku tulee takasin ja asiat ei ookkaan samalla tavalle enää. Erittäin selkeetä, mut tosiasia.
Nyt nukkumaan, et voi huomenna taas aikasin mennä leikkimään töiden tekoa.

Bis spärter!

Loppu lähenee

Nyt on kaikki viimeisetkin turisteeraamiset näissä tärkeimmissä lähikaupungeissa tehty, kun äiti oli käymässä pitkän viikonlopun. Mainz avasi ihan uusia puolia itsestään, vaikka en mä vieläkään tajua sitä hösstystä, et kuinka hieno kaupunki tää oikeen onkaan. On tää siis tosi nätti, mut ei täällä nyt niin ihmeellistä ja kummalista oo. Ihan tämmönen pieni perus-saku-city. Mut nyt on tämäkin kunnolla kouluttu ja kirkot käyty.
Parasta antia lomalla oli Heidelberg. Tätä on kehuttu Saksan kauneimmaksi kaupungiksi ja vaikka me mentiin vähän sateisena ja nuhjuisena päivänä, ni silti sain kyllä hyvä kuvan Heidelbergistä. Linna oli tosi makee, koska tykkään vähän semmosista rämäsimmistä linnoista. Kyl se Neuschwansteinkin, jossa käytiin Marcuksen kanssa oli hieno, mut niin erilainen. Tää oli siis enemmän tämmöset pelkät rauniot, mut silti tykkäsin kovasti.
Muutenki oli komia vanhakaupunki, joka on säilynyt aika hyvin sodista ja kaikista ja Heidelberg on kaupan päälle yks Saksan kuuluisimmista yliopistokaupungeista, jossa on siis Saksan vanhin(ja yks Euroopan vanhimmista) yliopistoista.
Käytiin myös Frankfurtissa, joka on siis yks Saksan tylsimmistä kaupungeista, paitti jos tekee duunin jälkeen vaan pienen shoppailumatkan. Nyt me äitin kanssa käytiin Frankfurtin molemmat nähtävyydet(ok, on niitä ehkä kokonaisuudessaan viis, jos pilevpiirtäjät ja joki lasketaan..) ja vähän shoppailtiin. Kivaa oli. Kuvia kuvissa. ------->
Nyt mä vaan sitte syön mun Reissumiestä ja Fazerin sinistä ja vietän viimoisia päiviä Saksassa.

Mul on nyt semmonen uusi hieno Facebook. Gmail osotteella voi etsiä. Se on siis vähän semmonen internationaali teinipissisgalleria. Mä vastustan kaikkia tollasia ystävägallerioita ja palveluita ja tää on eka kerta ku mä oon johonkin sellaseen liittyny, mut kun mun kaikilla internationaaleilla ystävilläkin on, ni kai mullakin sit pitää olla. Mä en kyl ihan viel ymmärrä sen pointtia, ku siel on wall, johon voi kirjotaa ja voi laittaa kuvei ja kaikkee. Pitäis varmaan opetella käyttää. Mut näin oon ainakin sitte yhteydessä ystäviin, ku lähden täältä.

Ihmiset yhä etsii kotia. Eli mie ja Marcus. Mul on aivan kauhee pesänrakennusvaihe. Järkky. Kattelen joka päivä netistä huonekaluja ja koteja ja kaikkea. Mä oon kyl vähän salaa onnellinen, et vappuna meni rikki se toinen keittiö tuoleista, koska nyt me voidaan hankkia uudet tuolit ja pöytä. Marcus on vaan vähän tylsä eikä suostu ostaa meille tonnin pöytää. Se on ihana pöytä. Oikeesti mä haluisin kyl Eero Aarnion Parabel-pöydän, mutten uskalla ees aatella mitä se maksaa.
Mä luulen et osittain tää pesänrakennus johtuu tästä lopun ajan fiiliksestä. Ku on enää NIIN vähän aikaa täällä, ni odottaa kovasti kotiin pääsyä. Ja sitte siellä kotona haluis tehdä jotain, varsinkin nyt ku ei niin kovasti oo tässä töitäkään tarjolla, perkele. Kukaan ei halua mua, koska mä oon täällä. Mä en kyl toisaalta jaksa stressata koko työn hakemisesta, koska kyl mä varmaan ainakin vähän aikaa selviän ilman töitäkin. Ärrä odottaa sitte, jos ei muuta. Töiden haku on kyllä vittumaista. Suomessa jokaiseen mol.fissä ilmotettuun työpaikkaan hakee varmaan vähintään 20 tyyppiä. Vaikka mun CV on ihan hyvä ja on kokemusta ja kaikkea, ni silti en saa mitään, koska oon täällä ja koska hakijoita on niin paljon ja aina löytyy jotain työttömiä ekonomeja/humanisteja/valtiotieteilijöitä ja varsinki amk:laisia, jotka hakee kaupan kassalle. Ja vaiks mä oon tietenkin paras hakija kaikista, ni maantieteellisistä syistä mä en voi saada mitään.
Vähän ottaa päähän, mut toisaalta vois sitä vähän joskus jotain lomaakin pitää. Toisaalta taas siihen ei oo missään nimessä varaa. Varisnkaan jos haluaa ostaa tonni pöydän.

14-17 työpäivää jäljellä (riippuu vähän). Neljän viikon päästä kotona.

Se oli sitte semmonen viikonloppu. Vaikka se toisaalta oli yhtä häviöputkea, ni mä oon kyllä tyytväinen molempiin tuloksiin, viisu sekä kiekko. Mitä muuta kukaan ees odotti?
Tää viikonloppu on kyllä julistettava joksikin kansainväliseks hauska-viikonlopuksi, ku on aina niin paljon tekemistä. Kaiholla muistelin myös viime vuotta, ku oli lätkä- sekä viisukisastudio.
Ja sit me ryypättiin. Tänä vuonna katoin lätkää yksin ja en ees kattonu koko matsia, ku tuli niin kova vitutus 3-0:n jälkeen
Krapulatuskissani myös mietin varmaan tunnin, et kumpi sen meidän ihanan euroviisuedustajan nimi on; Hanna Pakarainen vai Hanna Pakarinen? Välillä olin ihan saletti et se on Pakarainen. Keksin myös hälle pari lempinimeä: Hanna "paksu" Pakarinen, mut se ei käy, koska hän ei oo paksu, vaan sopivasti ihana. Ja sit Hanna "pakara" Pakarinen, koska tällöin olin myös varma et sen sukunimi on Pakarainen.
Oli kyl hyvä krapula. Siis oikeinkin mehevä. En päässy ylös sängystä vasta kun kuudelta illalla ja söin ekaa kertaa yhdeksältä illalla. Mut tälle kaikelle on syynsä ja se on viini. Mä en vaan voi juoda viiniä. Koska mun keho on tottunut jo pitkään jatkuneisiin siideri-känniin, ni se ei ota tottuakseen näihin viini-känniin. Ja siks mul ei tuu Suomessa krapuloita, vaan ainoastaan paikoissa, missä ei saa siideriä.

Ihana työviikko edessä; vaan kolme päivää ja pomo Koreassa. Parasta. Eli voi mennä ja tulla vähän mihin aikaa lystää. Sen jälkeen tulee äiti mua kattomaan ja mä oonkin jo kaikke miettiny valmiiks mitä voidaan tehdä.
Yllätyksekseni luin rakkaani blogista et me ollaan ilmeisesti hankkimassa rivaria. Jahas, kiva ku mullekkin kerrottiin. Viimeks ku mä oon kuullu, ni Länsi-Böle tai Arabianranta, mut ei mult visiin kysytä. Ja ku ei niitä rivareita oo yleensä ihan keskustan tuntumassa. Mutta joo, siis tosiaan ollaan vissiin sitte viimeinkin hankkimassa. Ei oo mitään ihan varmaa vielä, koska se ny riippuu kaikista töistä ja sellee. Mahtavaa, velkavankeus odottaa.

Ja Niko Kapanen on must söpöin ja paras.

vitun paskat viisut.

vitun eastern europe..me äänestetään toisiamme vaan. itä-euroopassa se kansallisuusaate kukkii..laitetaan ääniä toisillimme.
miks meil ei oo naapureita. ja miks me niille muutamille annetaan vaan vähä pisteitä, eikä ollenkaan isoja pisteitä....kiitos ruotsi, kiitos islanti, kiitos isäntämaapisteet.
kiits.
kiits.

oli se hanna pakarinen must tosi hyvä noiden muiden joukossa.
mut ei ooo lordin voitanutta..

ihanat lätkä-voittajat huomenna...eiks vaa..