sexy back

Eli maanantaina oltiin kattomassa Justin Timberlakea Frankfurt Festhallessa. Hän on kyllä niin valtavan ihana mies. Niin komea ja osaa laulaa ja osaa tanssia niin hyvin ja on semmonen bendy ja ihana. Mä en oo ollu muissa tommosissa poppiskonserteissa, ku vaan Robbie Williamsissa ja nyt Justinissa ja täytyy kyllä sanoa, et oli laitettu rahaa paljon tähän konserttiin. Valot oli kans tosi hienot mun mielestä. Yritin ottaa paljon valokuvia, mut tiettykään ylimmältä parvekkeelta ei saa mitään kovin hienoja vedoksia vanhalla paskalla ixuksella.
Muutenki mua ihmetyttää tää Saksa, koska täällä saa otta joka paikassa valokuvia. Siis eihän Suomessa saa tommosiin konsertteihin kameroita ottaa. Tuol oli joka kädessä kamera ja salamat välähteli nimbal perkeleesti. Oltiin viime lauantaina myös Frankfurtin modernin taiteen museossa ja myös siellä saa vapaasti räpsiä kuvia. Mä en tiettykään ottanu kameraa mukaan, koska come on, eihän nyt museossa saa kuvata. Mut väärässä olin. Siellä räpsy niin kauniisti Warholit ja Liechtensteinit kameralle. Ja minnuu kyrpi, etten tajunnu ottaa kameraa itte mukaan.

Tässä yläpuolella on lämmittelyakti Natasha Bedingfiled. Ei me ens tajuttu et se oli se, kunnes hän pari biisin jälkeen esitteli ittensä ja laulo "I wanna have your babies"-laulun. Ihme eukko. Iwannahaveyourbabies..daaaaaa.

Ihana Justin.

Täs on kans se tuottaja Timbaland, joka piti välissä semmosen shown omista tuotoksistaa. Täytyy kyl sanoa, et en oo varsinaisesti niiden ystävä, vaikka hän tietysti tuottaa kaikkii näitä eniten menestyviä tällä hetkellä. Nelly Furtado ja Michael Jackson sai ylieisön ihan villiksi.

Sexy Back viimoisena biisinä sai mut taasen ihan villiks ja sit mä jopa jorasin vähän. Mein katsomon osa oli enenmmänkin semmonen istuva katsomo. Ei niin innokasta tanssiporukkaa. Mä menin sinne konserttiin sexy backin takia ja mä sain sexy backin. Jee. Kauheinta oli kyllä, et näin et viisi, siis VIISI (5)!! ihmistä kannettiin seiltä paareilla pois. Ihan kauhistuttavaa. Mä luulen et ne teiniksit oli niin innoissan, et ne vähän tallo toisiaan matkalla. Mut hyvä keikka oli. Ich liebe Justin.

Lauantaina mennään, jos säät sallii, Hoilday Parkkiin, joka on Saksan toiseksi suurin huvipuisto. Jee. Niin siistiä. Vähän mä sit huvittelen. Sitte vielä pitkäksi viikonlopuksi Berliiniin ja sit on Saksan vuosi läksiäisbileitä vaille valmis. Ihan uskomatonta.
Mä tossa myö Hennan blogia lukiessani tajusin, että mä myös otan vikaks viikoks harjottelijan hoiviini, koska mun replacement tulee sitte ennen ku mä lähden. Hänelle siirrän rakkaan database-vastuun ja muut työt ja jätän murehtimaan ja lähden viettämään ansaittua Suomi-kesää. Mul on töissä motivaatio jo niin lopussa. Se on ovat ehkä huomanneet ainakin klo 10-18 Suomen aikaa meseilijät, koska mä oon aina siellä ja teen kyl tikusta asiaa, ettei vaan tarttis enää tehdä töitä. Ja nyt olen enemmänkin hakenut töitä, kuin tehnyt töitä. Töiden haku on kyl yks vittu. Et semmost.

Niin pian kotiin...........iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih. Mul on niin ikävä Marcusta et sydämestä sattuu. Ja Jonasta. Pian mä näen ne molemmat. Ja kaikki muutkin. Ihkuu. Sit mä leikin koko kesän Jonttulaisen kanssa. Marcuksen kanssa jos me vihdoin löydettäis oma koti, ni ois niin siistii.
Mä oon seitsemän kuukautta kotona. Voitteks käsittää. Niin kovin pitkän ajan.
Oon myös miettiny, et tuleekohan mulle semmonen paluu-kulttuurishokki? Kotiinpaluu voi aiheuttaa paljon isomman shokin, ku lähteminen, koska kun lähtee ja jättää asiat taakse ja sitte ne onkin muuttunu ulkomailla olon aikan, ni sitte tulee shokki ku tulee takasin ja asiat ei ookkaan samalla tavalle enää. Erittäin selkeetä, mut tosiasia.
Nyt nukkumaan, et voi huomenna taas aikasin mennä leikkimään töiden tekoa.

Bis spärter!

Loppu lähenee

Nyt on kaikki viimeisetkin turisteeraamiset näissä tärkeimmissä lähikaupungeissa tehty, kun äiti oli käymässä pitkän viikonlopun. Mainz avasi ihan uusia puolia itsestään, vaikka en mä vieläkään tajua sitä hösstystä, et kuinka hieno kaupunki tää oikeen onkaan. On tää siis tosi nätti, mut ei täällä nyt niin ihmeellistä ja kummalista oo. Ihan tämmönen pieni perus-saku-city. Mut nyt on tämäkin kunnolla kouluttu ja kirkot käyty.
Parasta antia lomalla oli Heidelberg. Tätä on kehuttu Saksan kauneimmaksi kaupungiksi ja vaikka me mentiin vähän sateisena ja nuhjuisena päivänä, ni silti sain kyllä hyvä kuvan Heidelbergistä. Linna oli tosi makee, koska tykkään vähän semmosista rämäsimmistä linnoista. Kyl se Neuschwansteinkin, jossa käytiin Marcuksen kanssa oli hieno, mut niin erilainen. Tää oli siis enemmän tämmöset pelkät rauniot, mut silti tykkäsin kovasti.
Muutenki oli komia vanhakaupunki, joka on säilynyt aika hyvin sodista ja kaikista ja Heidelberg on kaupan päälle yks Saksan kuuluisimmista yliopistokaupungeista, jossa on siis Saksan vanhin(ja yks Euroopan vanhimmista) yliopistoista.
Käytiin myös Frankfurtissa, joka on siis yks Saksan tylsimmistä kaupungeista, paitti jos tekee duunin jälkeen vaan pienen shoppailumatkan. Nyt me äitin kanssa käytiin Frankfurtin molemmat nähtävyydet(ok, on niitä ehkä kokonaisuudessaan viis, jos pilevpiirtäjät ja joki lasketaan..) ja vähän shoppailtiin. Kivaa oli. Kuvia kuvissa. ------->
Nyt mä vaan sitte syön mun Reissumiestä ja Fazerin sinistä ja vietän viimoisia päiviä Saksassa.

Mul on nyt semmonen uusi hieno Facebook. Gmail osotteella voi etsiä. Se on siis vähän semmonen internationaali teinipissisgalleria. Mä vastustan kaikkia tollasia ystävägallerioita ja palveluita ja tää on eka kerta ku mä oon johonkin sellaseen liittyny, mut kun mun kaikilla internationaaleilla ystävilläkin on, ni kai mullakin sit pitää olla. Mä en kyl ihan viel ymmärrä sen pointtia, ku siel on wall, johon voi kirjotaa ja voi laittaa kuvei ja kaikkee. Pitäis varmaan opetella käyttää. Mut näin oon ainakin sitte yhteydessä ystäviin, ku lähden täältä.

Ihmiset yhä etsii kotia. Eli mie ja Marcus. Mul on aivan kauhee pesänrakennusvaihe. Järkky. Kattelen joka päivä netistä huonekaluja ja koteja ja kaikkea. Mä oon kyl vähän salaa onnellinen, et vappuna meni rikki se toinen keittiö tuoleista, koska nyt me voidaan hankkia uudet tuolit ja pöytä. Marcus on vaan vähän tylsä eikä suostu ostaa meille tonnin pöytää. Se on ihana pöytä. Oikeesti mä haluisin kyl Eero Aarnion Parabel-pöydän, mutten uskalla ees aatella mitä se maksaa.
Mä luulen et osittain tää pesänrakennus johtuu tästä lopun ajan fiiliksestä. Ku on enää NIIN vähän aikaa täällä, ni odottaa kovasti kotiin pääsyä. Ja sitte siellä kotona haluis tehdä jotain, varsinkin nyt ku ei niin kovasti oo tässä töitäkään tarjolla, perkele. Kukaan ei halua mua, koska mä oon täällä. Mä en kyl toisaalta jaksa stressata koko työn hakemisesta, koska kyl mä varmaan ainakin vähän aikaa selviän ilman töitäkin. Ärrä odottaa sitte, jos ei muuta. Töiden haku on kyllä vittumaista. Suomessa jokaiseen mol.fissä ilmotettuun työpaikkaan hakee varmaan vähintään 20 tyyppiä. Vaikka mun CV on ihan hyvä ja on kokemusta ja kaikkea, ni silti en saa mitään, koska oon täällä ja koska hakijoita on niin paljon ja aina löytyy jotain työttömiä ekonomeja/humanisteja/valtiotieteilijöitä ja varsinki amk:laisia, jotka hakee kaupan kassalle. Ja vaiks mä oon tietenkin paras hakija kaikista, ni maantieteellisistä syistä mä en voi saada mitään.
Vähän ottaa päähän, mut toisaalta vois sitä vähän joskus jotain lomaakin pitää. Toisaalta taas siihen ei oo missään nimessä varaa. Varisnkaan jos haluaa ostaa tonni pöydän.

14-17 työpäivää jäljellä (riippuu vähän). Neljän viikon päästä kotona.

Se oli sitte semmonen viikonloppu. Vaikka se toisaalta oli yhtä häviöputkea, ni mä oon kyllä tyytväinen molempiin tuloksiin, viisu sekä kiekko. Mitä muuta kukaan ees odotti?
Tää viikonloppu on kyllä julistettava joksikin kansainväliseks hauska-viikonlopuksi, ku on aina niin paljon tekemistä. Kaiholla muistelin myös viime vuotta, ku oli lätkä- sekä viisukisastudio.
Ja sit me ryypättiin. Tänä vuonna katoin lätkää yksin ja en ees kattonu koko matsia, ku tuli niin kova vitutus 3-0:n jälkeen
Krapulatuskissani myös mietin varmaan tunnin, et kumpi sen meidän ihanan euroviisuedustajan nimi on; Hanna Pakarainen vai Hanna Pakarinen? Välillä olin ihan saletti et se on Pakarainen. Keksin myös hälle pari lempinimeä: Hanna "paksu" Pakarinen, mut se ei käy, koska hän ei oo paksu, vaan sopivasti ihana. Ja sit Hanna "pakara" Pakarinen, koska tällöin olin myös varma et sen sukunimi on Pakarainen.
Oli kyl hyvä krapula. Siis oikeinkin mehevä. En päässy ylös sängystä vasta kun kuudelta illalla ja söin ekaa kertaa yhdeksältä illalla. Mut tälle kaikelle on syynsä ja se on viini. Mä en vaan voi juoda viiniä. Koska mun keho on tottunut jo pitkään jatkuneisiin siideri-känniin, ni se ei ota tottuakseen näihin viini-känniin. Ja siks mul ei tuu Suomessa krapuloita, vaan ainoastaan paikoissa, missä ei saa siideriä.

Ihana työviikko edessä; vaan kolme päivää ja pomo Koreassa. Parasta. Eli voi mennä ja tulla vähän mihin aikaa lystää. Sen jälkeen tulee äiti mua kattomaan ja mä oonkin jo kaikke miettiny valmiiks mitä voidaan tehdä.
Yllätyksekseni luin rakkaani blogista et me ollaan ilmeisesti hankkimassa rivaria. Jahas, kiva ku mullekkin kerrottiin. Viimeks ku mä oon kuullu, ni Länsi-Böle tai Arabianranta, mut ei mult visiin kysytä. Ja ku ei niitä rivareita oo yleensä ihan keskustan tuntumassa. Mutta joo, siis tosiaan ollaan vissiin sitte viimeinkin hankkimassa. Ei oo mitään ihan varmaa vielä, koska se ny riippuu kaikista töistä ja sellee. Mahtavaa, velkavankeus odottaa.

Ja Niko Kapanen on must söpöin ja paras.

vitun paskat viisut.

vitun eastern europe..me äänestetään toisiamme vaan. itä-euroopassa se kansallisuusaate kukkii..laitetaan ääniä toisillimme.
miks meil ei oo naapureita. ja miks me niille muutamille annetaan vaan vähä pisteitä, eikä ollenkaan isoja pisteitä....kiitos ruotsi, kiitos islanti, kiitos isäntämaapisteet.
kiits.
kiits.

oli se hanna pakarinen must tosi hyvä noiden muiden joukossa.
mut ei ooo lordin voitanutta..

ihanat lätkä-voittajat huomenna...eiks vaa..

Lontoo! Suomi! Saksa!

Hei vaan taas kaikki mussukat!

Anteeks, oon taas ollu laiska updateilija ja siksi oonkin nyt ytimekäs kirjoittaja, ettei tuu liian pitkää, ettekä sitte jaksa lukea.
Noin yleisesti, ku mietin, ni oon ollu tässä viime aikoina ihan hirmu tyytyväinen elämään. Siis on ollu tosi ihanaa ja hauskaa ja kivaa. Paljon ihania ystäviä ja tuttuja ja juttuja ja matkoja ja juhlia on ollut läsnä elämässäni tässä viime aikoina. Lämmin kiitos kaikille elämäni osaanottajille. Olette kaikki tosi rakkaita ja ihania ja harmittaa ku sitä tulee liian harvoin sanottua. Tyhmää tällee blogissa sanoa, mut sanon myös ihan päin naamaa sitte ku seuraavan kerran nähdään.

Lyhyt ja ytimekäs:

Lontoo

Kivaa oli nähdä omia luokkakamuja, koska vasta tämän vuoden aikana oon oppinut tajuamaan, kuinka paljon niistä tykkäänkään ja kuinka paljon me ollaan kaikkea kivaa tehty luokan kanssa. Kyl se kuitenki vähän lähentää, ku ollaan kaks vuotta nähty päivittäin ja oltu ulkomailla yhdessä. No siis olin holisti-Jennin luona yötä ja otin tietty sitte liikaa vaikutteita. Eli oltiin siis koko ajan melkeen alkoholin vaikutuksen alaisena, välillä krapulassa, välillä humalassa. Ehdin nähdä juurikin en yhtään nähtävyyksiä, muttei haittaa, koska ei ollu eka kerta Lontoossa. Vähän käytiin ssyömässä kivoissa paikoissa, jotka on Wendyn ja Jennin kantareita.

Myös muita tuttuja oli kiva nähdä. Sattumalta Antti (luokkakamu) ja Tom (Marcuksen luokkakamu) oli myöskin käymässä Lontoossa ja oli kiva nähdä niitäkin. Oltiin yhdessä ihanan ihanassa Camden townissa. Mä en muistanukkaan et Lontoo on niin kiva ku se on. Tunnelmallinen ja kiva kaupunki. Ja paras shoppailuun. Vähän ostin kenkiä ja rättejä…vielä lentokentältäkin.

Nyt taas ku on ollu Saksassa ja Suomessa, ni tajuaa, et kui "touochy-feely" kaikki pojat on baarissa. Ja varsinkin tuolla Lontoossa. Oli Barcelonassakin semmosta ällöä, mut toisaalta ei mul koskaan enne oo kukaan ihan suoraan baarissa tunkemaan päätä tissien väliin. Se oli vähän semmostä ällöä musta.

Mut Lontoo on kiva. Sinne halajaa sydämein uudestaan.

Suomi

Suomessa oli ihanaa ihanaa ihanaa!!!

Ja vaikka ei ollu hetkeäkään rauhaa ja koko ajan piti juosta ympäri etelä-suomea ja rakasta siskon poikaa ei kerinny tarpeeksi nähdä ja se harmitti ihan hirveästi, ni oli silti ihana Suomen loma. Oli niin paljon tekemistä ja ihania kesäjuhlia.

Heinin grillibileet meni mukavasti liiallisen alkoholin käytön merkeissä. Inkkarinimeni on Henkevä Polvi ja se visiin sitte osin piti paikkansa, koska oli ilmeisesti saanu jotain hittiä polveen, koska se oli seuraavana aamuna todella kipeä. Naantalin hovi on aina hyvä ja suositeltava jatkopaikka, koska siellä ei todellakaan tartte välittää mitä tekee, kuka näkee tai välittää oikeestaan mistään muustakaan. Se on semmonen rennon lupsakka jyskylä. Onneks ei tartte useammin käydä. Oli mukava avata grillikausi hyvässä seurassa…Tosin ilmat olis vähän enemmän saanu suosia.

Vappu meni myös mukavasti. Kuvat kertoo sitte enemmän ku mitkään sanat, mut kuuman kosteaa viidakkotunnelmaa oli läpi yön, vaikka tiikeri ja muut viidakon eläimet nukahteli kesken matkan. Osa juhlijoista palautu asfalttiviidakosta vielä takasin mein mahtaviin bileisiin. Mä annan itselleni kymmenen pistettä ja papukaijan merkin parhaan hostesin palkinnosta, vaiks en voittanukkaan parhaan puvun palkintoa(tiikeli voitti ansaitusti). Normaalisti, mä kuvittelisin, et saattaisin vähän raivota jos joku laattaa meidän sängystä tai hajottaa meidän toisen keittiötuolin tai kaataa viinaa lattialle tai kaataa viinaa lattialle tai kaataa viinaa lattialle. Mut ei, mä olin ku itse tyyneys ja kiikutin vaan pikapikaa rättejä ja muovipusseja ja sen sellasta. Oikeen täytyy olla ylpeä itsehillinnästä. Ja lattian saa mopattua ja sellee. Tosin nyt vaan toinen meistä saa syödä pyödän vieressä :)

Mä opin vapusta et saa sata pistettä, jos osaa heittää oikean ihmisen parvekkeelta alas.

Kivaa mein vapussa oli poppamies, koska se sai mut ainakin vään uskomaan taikatemppuihin. Hui jännää.

Saksa

Takasin Saksaankin oli ihana tulla, vaikka oli ihan kurja päivä se lähtöpäivä. Suomessa oli ilma niin paska, et oikeestaan oli ihan kiva päästä takasin Saksaan. Tosin se tehtiin hyvin vaikeaksi, koska lento oli myöhässä kolmisen tuntia ja siten siinä myös meni yksi työpäivä. Sehän ei mua haittaa. Mut illalla ikävöin kovasti kotia ja Marcusta, vaikka tää helpottaa koko ajan tää ikävä, koska tiedän et seuraavaks ku tuun Suomeen, ni tuun sitte jäädäkseni(seitsemäksi kuukaudeksi). Kivoja juttuja myös nyt jo tapahtunu Saksassa. Ensin oli Sabine käymässä viikonloppuna ja mehän sitte saatiin oikeen kivasti juoruttua ja bitchailtua muiden selän takana. Erittäin puhdistavaa aina. Käytiin myös Opel Werktourilla, mut harmi vaan et sieltä auton valmistusmestoilta ei saa ottaa kuvia. Mun kyl teki vähän mieli, mut emmä sit ottanu. Onneks otettiin sit vähän enempi niistä paikoista mistä saa ottaa. Kiva on olla jotain muistoja noista autoistakin sitte...

Kaikkist kaikkist kivintä on, et me käytiin Punamin kanssa vihdoin ostamassa ne paljon puhutut liput Justin Timberlakeen. Hahhaaa..Mä kuvittelin ettei me mennä kuitenkaan, mut väärässä olin. Tuolla hyllyllä mul on nyt lippu, joka odottelee jo kovasti tämän kuun loppu. Sexy back.

25 työpäivää jäljellä, kuuden viikon päästä jo kotona.