Se oli sitte semmonen viikonloppu. Vaikka se toisaalta oli yhtä häviöputkea, ni mä oon kyllä tyytväinen molempiin tuloksiin, viisu sekä kiekko. Mitä muuta kukaan ees odotti?
Tää viikonloppu on kyllä julistettava joksikin kansainväliseks hauska-viikonlopuksi, ku on aina niin paljon tekemistä. Kaiholla muistelin myös viime vuotta, ku oli lätkä- sekä viisukisastudio.
Ja sit me ryypättiin. Tänä vuonna katoin lätkää yksin ja en ees kattonu koko matsia, ku tuli niin kova vitutus 3-0:n jälkeen
Krapulatuskissani myös mietin varmaan tunnin, et kumpi sen meidän ihanan euroviisuedustajan nimi on; Hanna Pakarainen vai Hanna Pakarinen? Välillä olin ihan saletti et se on Pakarainen. Keksin myös hälle pari lempinimeä: Hanna "paksu" Pakarinen, mut se ei käy, koska hän ei oo paksu, vaan sopivasti ihana. Ja sit Hanna "pakara" Pakarinen, koska tällöin olin myös varma et sen sukunimi on Pakarainen.
Oli kyl hyvä krapula. Siis oikeinkin mehevä. En päässy ylös sängystä vasta kun kuudelta illalla ja söin ekaa kertaa yhdeksältä illalla. Mut tälle kaikelle on syynsä ja se on viini. Mä en vaan voi juoda viiniä. Koska mun keho on tottunut jo pitkään jatkuneisiin siideri-känniin, ni se ei ota tottuakseen näihin viini-känniin. Ja siks mul ei tuu Suomessa krapuloita, vaan ainoastaan paikoissa, missä ei saa siideriä.

Ihana työviikko edessä; vaan kolme päivää ja pomo Koreassa. Parasta. Eli voi mennä ja tulla vähän mihin aikaa lystää. Sen jälkeen tulee äiti mua kattomaan ja mä oonkin jo kaikke miettiny valmiiks mitä voidaan tehdä.
Yllätyksekseni luin rakkaani blogista et me ollaan ilmeisesti hankkimassa rivaria. Jahas, kiva ku mullekkin kerrottiin. Viimeks ku mä oon kuullu, ni Länsi-Böle tai Arabianranta, mut ei mult visiin kysytä. Ja ku ei niitä rivareita oo yleensä ihan keskustan tuntumassa. Mutta joo, siis tosiaan ollaan vissiin sitte viimeinkin hankkimassa. Ei oo mitään ihan varmaa vielä, koska se ny riippuu kaikista töistä ja sellee. Mahtavaa, velkavankeus odottaa.

Ja Niko Kapanen on must söpöin ja paras.