Loppu lähenee

Nyt on kaikki viimeisetkin turisteeraamiset näissä tärkeimmissä lähikaupungeissa tehty, kun äiti oli käymässä pitkän viikonlopun. Mainz avasi ihan uusia puolia itsestään, vaikka en mä vieläkään tajua sitä hösstystä, et kuinka hieno kaupunki tää oikeen onkaan. On tää siis tosi nätti, mut ei täällä nyt niin ihmeellistä ja kummalista oo. Ihan tämmönen pieni perus-saku-city. Mut nyt on tämäkin kunnolla kouluttu ja kirkot käyty.
Parasta antia lomalla oli Heidelberg. Tätä on kehuttu Saksan kauneimmaksi kaupungiksi ja vaikka me mentiin vähän sateisena ja nuhjuisena päivänä, ni silti sain kyllä hyvä kuvan Heidelbergistä. Linna oli tosi makee, koska tykkään vähän semmosista rämäsimmistä linnoista. Kyl se Neuschwansteinkin, jossa käytiin Marcuksen kanssa oli hieno, mut niin erilainen. Tää oli siis enemmän tämmöset pelkät rauniot, mut silti tykkäsin kovasti.
Muutenki oli komia vanhakaupunki, joka on säilynyt aika hyvin sodista ja kaikista ja Heidelberg on kaupan päälle yks Saksan kuuluisimmista yliopistokaupungeista, jossa on siis Saksan vanhin(ja yks Euroopan vanhimmista) yliopistoista.
Käytiin myös Frankfurtissa, joka on siis yks Saksan tylsimmistä kaupungeista, paitti jos tekee duunin jälkeen vaan pienen shoppailumatkan. Nyt me äitin kanssa käytiin Frankfurtin molemmat nähtävyydet(ok, on niitä ehkä kokonaisuudessaan viis, jos pilevpiirtäjät ja joki lasketaan..) ja vähän shoppailtiin. Kivaa oli. Kuvia kuvissa. ------->
Nyt mä vaan sitte syön mun Reissumiestä ja Fazerin sinistä ja vietän viimoisia päiviä Saksassa.

Mul on nyt semmonen uusi hieno Facebook. Gmail osotteella voi etsiä. Se on siis vähän semmonen internationaali teinipissisgalleria. Mä vastustan kaikkia tollasia ystävägallerioita ja palveluita ja tää on eka kerta ku mä oon johonkin sellaseen liittyny, mut kun mun kaikilla internationaaleilla ystävilläkin on, ni kai mullakin sit pitää olla. Mä en kyl ihan viel ymmärrä sen pointtia, ku siel on wall, johon voi kirjotaa ja voi laittaa kuvei ja kaikkee. Pitäis varmaan opetella käyttää. Mut näin oon ainakin sitte yhteydessä ystäviin, ku lähden täältä.

Ihmiset yhä etsii kotia. Eli mie ja Marcus. Mul on aivan kauhee pesänrakennusvaihe. Järkky. Kattelen joka päivä netistä huonekaluja ja koteja ja kaikkea. Mä oon kyl vähän salaa onnellinen, et vappuna meni rikki se toinen keittiö tuoleista, koska nyt me voidaan hankkia uudet tuolit ja pöytä. Marcus on vaan vähän tylsä eikä suostu ostaa meille tonnin pöytää. Se on ihana pöytä. Oikeesti mä haluisin kyl Eero Aarnion Parabel-pöydän, mutten uskalla ees aatella mitä se maksaa.
Mä luulen et osittain tää pesänrakennus johtuu tästä lopun ajan fiiliksestä. Ku on enää NIIN vähän aikaa täällä, ni odottaa kovasti kotiin pääsyä. Ja sitte siellä kotona haluis tehdä jotain, varsinkin nyt ku ei niin kovasti oo tässä töitäkään tarjolla, perkele. Kukaan ei halua mua, koska mä oon täällä. Mä en kyl toisaalta jaksa stressata koko työn hakemisesta, koska kyl mä varmaan ainakin vähän aikaa selviän ilman töitäkin. Ärrä odottaa sitte, jos ei muuta. Töiden haku on kyllä vittumaista. Suomessa jokaiseen mol.fissä ilmotettuun työpaikkaan hakee varmaan vähintään 20 tyyppiä. Vaikka mun CV on ihan hyvä ja on kokemusta ja kaikkea, ni silti en saa mitään, koska oon täällä ja koska hakijoita on niin paljon ja aina löytyy jotain työttömiä ekonomeja/humanisteja/valtiotieteilijöitä ja varsinki amk:laisia, jotka hakee kaupan kassalle. Ja vaiks mä oon tietenkin paras hakija kaikista, ni maantieteellisistä syistä mä en voi saada mitään.
Vähän ottaa päähän, mut toisaalta vois sitä vähän joskus jotain lomaakin pitää. Toisaalta taas siihen ei oo missään nimessä varaa. Varisnkaan jos haluaa ostaa tonni pöydän.

14-17 työpäivää jäljellä (riippuu vähän). Neljän viikon päästä kotona.